Osa  12:

Keskiviikko  24.4. - Sunnuntai 5.4.

Ajanvietto Melbournessa jatkui vielä muutaman päivän vanhaan malliin, oleskelua, työnhakua, pleikkaria ja ajoittainen Sallaspottaus.  Mua oli jo muutaman päivän kalvanut ajatus siitä että nyt pitäisi tehdä jotain radikaalia. Ja ajatus jalostui ideaksi: lähdetään suomeen kesäksi töihin. Ikävä tosiasia on vain ollut, että työmarkkinat ovat raa'at tällä hetkellä Melbournessa, ja mitä olen kuullut huhuja Sydneystä ja Brisbanesta, tilanne ei ole paljon häävimpi. Töitä toki on, niinkuin aina, mutta se minkälaisia uhrauksia sen työn eteen pitää tehdä, ja millä ehdoilla... not for me. Perttu oli samaa mieltä, ja sai sovittua itselleen duunin Lemminkäiselle kesäksi. Mun duunikuviot menee vanhaan malliin tapahtumien parissa.

Nythän mulla ja Sallalla on edelleen liput loppureissuksi, Uusi Seelanti - Cook-Saaret, Jenkit ja Islanti - ja nyt jääkin nähtäväksi mitä niille lipuille tehdään. Totta hemmetissä ykkösvaihtoehto on reissata loppuun syksyllä, mutta ensimmäisenä realiteettina on raha, ja tämä edestakaisin lentely ei ole halpaa.

Perttu oli tullut samaan johtopäätökseen lähdön suhteen, varsinkin kun duunikuviot selvisivät. Sallan työtouhut olivat jatkuneet kiireiseen malliin, ja syy siihen miksei tyttöä ollut näkynyt johtuivat enimmäkseen niistä pitkistä päivistä joita tämä tekee 1,5 tunnin junamatkan päässä (per suunta). Salla oli aluksi ymmärtänyt hiukan väärin palkkausmallin, ja tälle oli selvinnyt että duunista saatava liksa oli puhtaasti provisiopohjainen. Siitä huolimatta tämä oli päättänyt tykittää niin pitkään kuin vain ilmaa pihisee, ja edelleen raskaista ja pitkistä päivistä huolimatta oli todella hyväntuulinen.

Perttu dominoi keilauksessa.

Ja mitäkö on tapahtunut hiljattain? No, ei paljoakaan. Ollaan löydetty muutama vänkä paikka jossa ollaan vietetty aikaa - käyty pelaamassa bilistä ja keilaamassa, ja viime viikonloppuna käytiin spontaanisti vuokra-autolla ajamassa Ballaratissa. Ja en edes muistanut käyneeni siellä aiemmin! Tää oli sellanen kaupunki jossa viime reissulla vietettiin yksi yö leirintäalueella, käytiin Gold Rush -minigolfissa, väiteltiin Formuloista, spotattiin pelikahvila josta pidin ja muistaakseni missattiin Antin kanssa jokin kummituskiertue (opastettu sellainen). Nyt yritin löytää tuttuja huudeja, ja vaikkakin pelikahvila jossa kävimme viimeksi oli lopettanut toimintansa, oli se poikinut uuden vastaavan kahvilan ihan lähistölle. Ja voi veljet kun tuli ihan hyvä mieli nähdä lauantai-iltana pelikahvila täynnä teinejä, joilla oli jotain muuta tekemistä kuin pussikaljoittelu. Olkaa passiivisesta koneella olosta ihan mitä vaan mieltä, mutta kyllä tää kännisekoilun voittaa.

Myös ammuskelussa hän on etevä. Itse olen tässä vaiheessa kuollut.

Illemmasta kävimme viihdyttämässä itseämme paikallisessa karaokebaarissa muutaman tunnin ajan, ja yön pikkutunteina kävimme mäkkärissä syömässä roskaa. Kylän teinit olivat mäkkärin ovella ja loistivat suomitietoudellaan "Mhina Rhakstn Zhnu?" ja kehuivat Pertun kenkiä. Ajoimme kotiin tyytyväisenä.

Kotitalomme yleishenki on ollut hyvä viime viikkoina, saksalaiset Medde ja Daniel joista olen aiemminkin puhunut ovat olleet mainio lisäys jengiin, ja naapurin Daven kanssa olemme rupatelleet myös tiiviiseen tahtiin. Mukavana yllätyksenä Steph saapui vierailemaan pari päivää sitten, ja kertoi helpottuneena äitinsä olevan ok. Mies oli itse myös suuntaamassa kotiin ihan näinä viikkoina. Daven vieraaksi oli saapunut myös hänen ystävänsä Dunedinista, Uudesta Seelannista. Ukon nimi on Jon, ja tällä on ikää 27 vuotta. Hänen tarinansa oli tyypillinen romanttinen aivopieru - mies oli päättänyt vaihdeltuaan aikansa tekstiviestejä Melbournelaisen naisen kanssa että "nyt mä lennän sinne". Oli ostanut kalliin lipun ja ilmaantunut ovelle. Ilmiselvästi vaivaantunut neito oli pistänyt sen parin päivän jälkeen luiskaan ja oli selvinnyt että sillä on toinen mies. Tämä ei Jonia lannistanut, nyt se oli saapunut tänne meidän taloomme ja etsi kovasti töitä. Erityisesti Pertulla ja Jonilla on hauskasti samanlainen aaltopituus ja pojilla on hyvää läppää - sinänsä sääli että tästä lähdetään liikkeelle.

Eilen kävimme katsastamassa ottelun AFL -futista, lajia joka on paikallisesti "se juttu", seuratuin joukkueurheilulaji. Pertulle oltiin huomautettu jo joskus taannoin että tämä kantaa Essendon Bombersin väreissä olevaa takkia, ja tästä otettuna päätimme mennä katsomaan heidän matsin. Myöhästyimme parituntisesta matsista yli tunnin kun olimme noutamassa vuokra-autoa seuraavalle etapille (siitä lisää alempana), mutta se riitti meille. Yleisön pauhe Etihad -stadionilla oli melkoinen, ja lajin logiikkakin lähestulkoon aukesi meille. Kotijoukkue voitti, mutta pienenä huolena faneilla on jonkin sortin doping -skandaali joka on ravisuttanut paikallista urheilumediaa viimeiset viikot. Kuulemma ovat popsineet järjestelmällisesti pillereitä koko viime kauden. Tsaijai. Kuvasin oikein kuulkaa videotaki.

Seuraava puolitoistaviikkoinen tulee olemaan reissun hauskin osa meille. Etsin netistä matkavaunu -relocation -saitteja, ja löysin diilin jolla pääsemme ajamaan pelkillä polttoainekuluilla (joista myös yhtiö maksaa osan) seuraavan muutaman päivän ajan Adelaideen ja Perthiin, kokonaiskilometrien noustessa reilusti yli kolmeen tuhanteen. Me ollaan Pertun kanssa melko liekeissä tästä etapista, ja lähtöön on enää pari tuntia. Perthissa vietetään muutama päivä ja sieltä lennetään loogisesti Etelä-Koreaan moikkaamaan erästä mun kaveria joka oli töissä Provinssissa vetämälläni työleirilla muutamia vuosia sitten. Etelä-Koreasta Moskovaan jossa on pitkä vaihto, ja sieltä Helsinkiin, jossa ollaan 19.5. klo 13.30.

Seuraavan kerran kirjoittelen varmaan Perthistä. See you then!

OSA 13 >