Mikon Matkadiaari:

Osa 1: Reykjavik 29.9 - 1.10.2005

Perjantai 29.9.

Saavuin Reykjavikiin, ja totesin lentoasemalta ulos astuessani etta täällä TUULEE IHAN VITUSTI. Paikallisetkin ihmettelivat tuulen voimakkuutta, ja veikkasivat etta Katrinan rippeet ovat jostain syysta päätyneet tanne. Astuin taksiin, ja maksoin niin naurettavan summan kyydistä hostellilleni, etten taida kehtaa myöntää. Taksikuski tosin oli siinä määrin mukava - ja jutteli Islannista melkoisesti matkan varrella - etta ketutus poistui autosta noustessani. Jotenkin alkoi väin tuntua että matkabudjettini meni heti uusiksi, ja Islannin hintataso oli osoittautumassa jopa odotettua hullummaksi.

Hostellini Floki Guesthouse (http://reservations.bookhostels.com/bootsnall.com/hostel.php?HostelNumber=1021) tuntui alusta asti mukavan kodikkaalta, lukuunottamatta taas sita Islantilaista totuutta etta kaikki maksaa ihan perkeleesti. Töllö, sänky, vedenkeitin ja pikakahvia, ei sitä muuta voi pyytää.

Illemmalla ajattelin käydä tutustumassa Reykjavikiin, ja kävin ihailemassa ihan hostellini vieressä ollutta omituista betonikirkkoa (kuulemma paikallisten suuri ylpeys). Mikäs siinä, ihan nätti. (http://www.mykreeve.net/reykjavik/city_of_reykjavik/hallgrimskirkja/)

Siitä sitten kaupungille, joka alkoi näyttaytyä minulle kaikessa hassuudessaan. Islannissa asuu n. 290 000 ihmista, joista 110 000 Reykjavikissa. Kaupunki on laajahko, mutta jotenkin kaikista asuinrakennuksista voisi sanoa, etta ne ovat olleet paikoillaan 100 vuotta, ihan keskustaa lukuunottamatta. Kun etsiskelin nettikahvilaa juttelin varmaan 10 paikalliselle nuorelle, 15-25 vuoteen, ja kaikki osasivat melkoisen hyvää englantia. Kahvilaa ei tosin loytynyt. Takaisin hotellille ja unta palloon.

Lauantai 1.10.

Hostellin aamupala edusti niinsanottua perussettiä, mutta oli ihan riittävä. Aamiaisen yhteydessa kävin mielenkiintoisen keskustelun Islantiin muuttaneen vanhemman ruotsalaisen herrasmiehen kanssa. Niin, ja Malesialaisen sedänkin kanssa tuli vaihdettua muutama sana.

Otin sitten ja lähdin kokeilemaan turistibussihässäkkää. Golden Circle oli homman nimi, ja kävimme tutustumassa 8 tunnin reissulla mm. sammuneeseen tulivuoren kraateriin, maan historian kannalta tärkeisiin kohteisiin, geysiiriin ja vesiputouksiin. Ihan hauska setti oli, kierroksen oppaana toiminut rouva oli hiukan omituinen ja tahtoi jatkuvasti laulaa meille. Oli kuulemma tehnyt samaa koko 11 vuoden opaskokemuksensa ajan. Hullu nainen.

Bussi oli melko täynnä hyvinkin erilaisia ihmisiä - elakeläisiä loytyi joka maailman kolkasta... eli tunsin oloni vahan ulkopuoliseksi. Mielenkiintoinen reissu kyllä kaikin puolin oli, mutta jos tänne vielä tulee, kannattaa vain vuokrata auto ja kiertää itse. Tuli tuosta Golden Circlesta muuten mieleen etta suihkussa tulee semmoinen ikävä Golden Shower -olo, kun rikinkatkuinen vesi haisee urealle.

Mutta jeah! Nyt istun taalla nettikahvilassa. Bussi tiputti mut keskustaan, ja pääsin messengerissä purkamaan tärkeimmät terveiseni maailmalle. Nyt etsimään jotain ruokaa, joka toivottavasti maksaa vahemman kuin 20 €.

Osa 2 ->