Salmoblog goes baltic

Nyt on niin lyhyt reissu, etten tiedä tuleeko tästä kirjotettua. No näköjään tulee.

Ostin Sirpalle joululahjaksi lennon Riikasta kotio, ja sitte sen ympärille rakenneltiin jonkinlainen pidennetty viikonloppuloma. Jyväskylästä singautettiin pikku-pögötti Helsinkiin hoitoon ja hypättiin Tallinkin kyytiin.

Mä oon nyt ollu ihan liikaa risteilemässä viime aikoina, alkutalvesta menin Tukholmaan ja kattelin suomalaista urpoilua sillä paatilla - nyt mentiin ihmettelemään saman kansakunnan sankarointia etelään päin. Olin löytäny meille jonkinlaiset piletit joihin sisältyi hytti 45 eurolla, menopaluu. No, mehän oltiin vain menossa, mutta saman verran olis maksanu pelkkä parin tunnin meno lautalla Viroon. Sirpa olis halunnu loikata Tallinnaan jo iltasella mutta sehän ei sitte vissiin ollu edes mahdollista, maksava asiakaskuntahan on hyvä pitää laivassa.

Vedettiin perinteeksi muodostunut buffet, jonka lopputulemana on tunnetusti hyvin, hyvin tukkoinen olo. Parannettiin maailmaa samalla kun naukkailtiin luvattoman paljon alkoholijuomia, ja sitten mentiin takaisin hyttiin katsomaan 40 year old virgin -elokuvan loppupuoliskoa. Virolaiset mainokset ovat hassuja. Ja ne oikeesti sanoo tere tulemast.

Laivan baaripuolella oli kaksi vaihtoehtoa: keski-iältään 45-50 -vuotiaita asiakkaita täynnä ollut kaksikerroksinen yökerho tai laivan ylimmässä kerroksessa keski-iältään 15-20 -vuotiaita sisältänyt diskoteekki. Aiheestakin tunsimme olomme väliinputoajiksi, ja mä totesin myös siskoni tavoin ettei tälläiset paikat oo kauheen hurmaavia vatsa täyteen ammuttuna ja laskuhumalassa. Plus, mä hengasin mun siskon kanssa. Kuka 18 -vuotias mulle silloin tulee jutteleen? Sirpa väitti ettei ne tulis muutenkaan. Valehtelija.

Heräsimme aamukahdeksalta laivan ärsyttäviin muminakuulutuksiin, mutta jatkoimme niiden jälkeen unia vielä puoli yhteentoista. Bussihan oli lähdössä keskustasta Riikaan päin vasta 12.30. Aamupalaksi karkkia, Tax Freesta. Sirpa totesi mun saaneen yöllä kolme hepulikohtausta unissani, ei ollu vissiin ite nukkunu kauheesti. No ei sillä montaa yötä enää olis jäljellä. Keräsimme kampsumme ja lähdimme talvisen Tallinnan keskustaan. Lunta oli todella reilusti, ja täällä ei sitten nähty tarpeelliseksi katujen auraamista, puhumattakaan lumen poisviemisestä. Välillä Sirpa kynsi ihan uusia kulkureittejä lumeen matkalaukullaan.

Kysyin kävelyohjetta bussiasemalle, ja sinne ystävällisesti eräs nuorimies meidät suuntasikin. Laituri 8, check. Tietynlaiset epäilyt siitä oliko asema nyt varmasti oikea alkoi tulla mieleen kun tajusin oikein lukea sen varauslappusen, jossa bussiaseman osoite oli vähän eri. Bussin lähtöön oli 5 min kun Sirpa löysi kadun varressa olleelta kartalta oikean osoitteen. Oli muuten sen verran kaukana että toivo oli mennyttä. Oli etsittävä uusi kyyti. Kyseisen bussiterminaalin alakerrasta löytyi (ei-niin-laillisen-oloinen) videovuokraamo/nettikahvila josta sitten aloimme etsimään seuraavaa kyytivaihtoehtoa. Ihan häjyyttäni yritin soittaa Eurolines –palveluun kysyäkseni oliko lipusta mitään hyvitystä saatavissa. Puhelimeen vastannut venäläisnainen vain kehotti meitä hyppäämään taksiin ja ottamaan bussin kiinni, mutta kävimme lähinnä kadun varressa toteamassa idean todella huonoksi.

Päätimme yksinkertaisesti ottaa seuraavan mahdollisen, joka lähtisi 15.45. Jäipä sitten vähän aikaa nähdä Tallinnaakin. Jokseenkin rajoittavana tekijänä oli vain Sirpan matkalaukku. Kävimme ottamassa murua rinnan alle ja ajantappona kävelimme sille oikealle bussiasemalle, vajaan 2 kilometriä. Bussiliput löytyivät kouraan helposti, ja bussi johon hyppäsimme oli yllättävän pramea, langattomine nettiyhteyksineen. Tämä oli muuten meikäläisen ensimmäinen vierailu etelänaapuriin josta jäi ohijuostessa ihan hyvä maku. Eihän toi mikään itäblokki oo. Paljon vähemmän ku… vaikka Kouvola.

Bussissa kanssamme istui mukava espanjalaispariskunta jonka kanssa vaihdoin pari sanaa, Sirpalla lähti valot tosi nopeasti kun olin sitä höpöttelylläni edellisyönä valvottanut. Mulle ei ikinä mikään bussimatka oo ongelma, viihdettä on aina riittävästi mukana. Lähinnä mua häiritsee jos joku rupee turhan innokkaasti juttelemaan, Ipodilla on niin paljon oleellista nähtävää. Sairasta, tiedän.

Välillä oli pieni pysäkki Pärnussa, ja Riikaan saavuimme iltakahdeksalta. Taksitolppaa ei ihan heti löytynyt, pienen hortoilun jälkeen sitten tokikin. Hyppäsimme taksiin jonka kuski ei olemuksellaan herättänyt hirvittävää luottamusta. Mun mielestä se lähti ihan väärään suuntaan ja rupes räpläämään taksamittariaan. Mä pyysin että ”sir, can I please see the meter?” ja Sirpa kiemurteli nolostuksissaan – varmaan ihan syystä. Ihan oikein se meitä kuskas, mutta kommunikaatio ei vain oikein pelannut. Sitten sen piti juosta hakemaan kioskista vaihtorahaa kun 10 latia oli ”liian suuri seteli”.

Hostellimme ”Dome Pearl Hostel” vaikutti tälläseltä perustason kämyseltä keskustahostellilta, just sellasen tasoselta ku mihin on tottunu ja josta mielellään maksaa sen muutaman hassun euron / henki. Palvelu miellyttävää ja ihan englanninkielistä. Huone kylmä ku mikä, mutta Sirpa tossa väänsi patterin lämpöselle, katotaan kuis käy. Lyhyen lenkin perusteella naapurista löyty Hesburger, paljon humalaisia brittejä ja jenkkejä. Hostelli on ihan keskustassa, kävimme pyörähtämässä siinäkin. Siskolikka koki jo pienimuotoisen kliimaksin nähtyään muutaman vaateliikkeen johon pääsee huomenna kollaamaan.

Tännehän ei tultu pelkästään kaupunkilomailemaan, tultiin myös tapaamaan Tainaa, tyttöä jonka kanssa joskus lapsena seurustelinkin. Siitä tosin on kohta 10 vuotta aikaa ja sen jälkeen se on kouluttautunut tulkiksi, löytänyt itelleen hyvän miehen Italiasta ja nyt työskentelee täällä alansa hommissa, miehensä myös. Laitoin Tainalle viestiä ja sovimme reffit keskustan vapaudenpatsaalle aamupäivälle. Mukavaa, Riika vaikuttaa kivalta kaupungilta!