Aamu koitti kämyisessä hostellihuoneessamme. Heräsin siihen kun Sirpa valitti ettei ollut taaskaan saanut juuri silmällistäkään unta, naapurissa asuneet italialaiset olivat elämöineet yömyöhälle.

Sirpa suuntasi ulos niitä paria eilen bongattua vaateliikettä tutkimaan, ja mä käänsin kylkeä. Herään puoli tuntia myöhemmin siihen ku se on hukannu ittensä vanhan kaupungin syövereihin, ja soittaa että missähän se mahtaa olla. Mä kaivan tietokoneelta karttaa, ja sisko kiukkuilee puhelimessa. Lopuksi se toteaa parhaaksi vaihtoehdoksi ottaa taksin takas.

Uus yritys. Aamutoimien jälkeen suuntaamme samaa matkaa kaupungille ja Sirpan plärätessä paria liikettä läpi, ite ihmettelen katuja hetken aikaa. Katoilta tulee kauheita jäälasteja hirvittävällä voimalla alas, en yhtään ihmettelis jos joku olis menettäny henkensä näinä kevätpäivinä. Sirpa oli vissiin itekseen liikkuessaan saanut jonkinlaisen osuman itekin.

Olimme sopineet treffit Tainan kanssa keskustan vapaudenpatsaalle, ja kävellessämme sinne totean jalkinevalintani ihan vääräksi. Ei ihan tennarikeli kuitenkaan. Moskovaan pitää varmaan ostaa villasukat. Odoteltuamme muutaman minuutin bussipysäkin suunnasta luoksemme saapuvat Taina ja Pietro, talvipukineissaan. Olimme äänettömästi sopineet ettei vierailullamme tarvitse olla minkäänlaista tarkoitusta tai aikataulua, kunhan vain hengaisimme päivän verran. Kahvit käytiin juomassa ja hortoilemassa ympäri kylää. Sirpalla ja Tainalla oli ilmeisesti paljon keskusteltavaa, ja minä ja Pietro aloimme kävelyn yhteydessä myös tehdä tuttavuutta. Käsittämättömän hauska mies muuten. Tulimme juttuun aivan alusta asti, eikä vaivaannuttavia hiljaisia hetkiä tullut vastaan yhden yhtä.

Pariskunta näytti meille tien juna-asemalle josta ostin lipun huomiselle venäjän ekskursiolle, sieltä kävimme tarkastamassa vielä Latvialaisversion Stockmannista. Lounastamassa kävimme jossain Leaping Frog -nimisessä mainion oloisessa paikassa. Vaikea selittää, mutta jotenkin poikkeuksellisen hyvin tulimme neljästään juttuun. Taina oli jopa jälkeenpäin saanut kotoaan ihmettelyä aiheesta "Pietro, Mikko? Ja ne tuli juttuun?".

Kävimme kaikki tahoillamme siestaamassa, me hostellillamme. Hostellin langaton netti ei kantanut ja mä kävin käytävällä sähköpostit katsomassa. Kuulin naapurihuoneesta tamperelaista molotusta, ja jotkut valopäät siellä arpoivat josko voisivat poltella huoneessa. Kuuntelivat Uniklubia ja Tokio Hotellia.

Illalla kävimme Pietron ja Tainan kanssa parilla lasillisella keskustan yhdessä korkeimmista rakennuksista, Hotel Revealin skybarissa. Nousuhumalaisen keskustelumme keskeytti alati nouseva volyymitaso, johon tuskastuneena hoipertelimme vielä vanhaan kaupunkiin yksille lisädrinkeille. Taina osoitti matkalla meille yhden baarin johon turistin ei olisi hyvä eksyä. 45 minuttia oli juuri muutama viikko sitten tehnyt jutun taloudellisesti huonosti voivan kaupungin vaaroista - yksi niistä oli tämä baari jonka omistaja vaihtuu lähes kuukausittain edellisen tehdessä konkurssin. Baarin työntekijät ovat "liittoituneet" turisteja vastaan ja saattavat laskuttaa 4-5 -kertaisia hintoja juomista.

Illan viimeiset drinkit menivät alas sutjakasti, ja Pietro vielä haastoi meitä huomenna lounastamaan ennen kuin lähtisimme pois kaupungista. Toivotimme hyvät yöt, ja mä menin tyhmyyksissäni vetämään vielä hesburgerit.

Taas oli Sirpa herännyt aamuyöstä naapurien elämöintiin, tällä kertaa italialaiset olivat tapelleet ja paiskoneet toisiaan ympäri kämppää aamuseitsemältä. Mä puolestaan heräsin tamperelaissankareiden oksentamiseen. Olivat muuten vissiin eilen sitten eksyneet siihen turistiloukkuun - 3 olutta oli maksanu 140 latia (yli 200 eur)