Salmoblog Uudessa Seelannissa – Taas.

Osa 2: Hong Kong - Auckland 7.-8.10.2008

Nopeasti kulahtaa arkipäivät ohi kun matkustelee aikavyöhykkeitä vastakarvaan. Käytännössä oon ehtiny tepastella Hong Kongissa 10 tuntia ja Aucklandissa yhden iltapäivän, ja sunnuntaiaamuna matka on edennyt muka jo torstai-iltaan? Ei helevetti.

Hong Kongin lentokenttä oli edelleen valtavuudestaan huolimatta selkeä. Hiki meinasi nousta pintaan kun lipunmyyjä kyseli kovin tarkkaan mun viisumit läpi ja meinas nostaa äläkän siitä että olin uusinut passini – tämä viisumihan oli leimattu edelliselle passille! Pienellä neuvottelulla eteenpäin, ja 20 minuutin kävelymatka terminaalin poikki portille 50.

Kone oli ihan täynnä, ja mullekaan ei ollut tällä kertaa siipipaikkaa, saatikka käytäväpaikkaa. Ketutti. Olin huomannut jo bussissa tullessani pariskunnan jonka ulkonäköä vilkaisemalla tiesi välittömästi suomalaisiksi. Jokin meissä on vain kovin tunnistettavaa. Koneeseen noustessa vaivauduin oikein poistamaan kuulokkeet korvilta hetkeksi että pystyin vahvistamaan tilanteen. Kyllä vaan, heillä oli kriisi siitä että heidät oli laitettu istumaan ihan eri riville.

Koneessa ryhdyin kaikkien sankariksi, koska kaikilla tuntui olevan paikoitusongelmia. Vieressäni olevan Kiinalaistytön ystävä oli paria riviä edempänä, ja tuskaili tilannetta. Tarjouduin siirtymään hänen ystävänsä paikalle että he pystyisivät olemaan vierekkäin. Kiitolliset Kiinattaret jäivät paria riviä taakse, kun huomasin keski-ikäisen brittiherran toistuvasti palailevan tarkastamaan perheensä tilannetta koneen takaosassa, kun hänen muu perheensä oli sinne sijoitettu. Itse satuin istumaan vain parin paikan päässä hänen perheestään, joten ehdotin miehelle paikkavaihtoa. JES! Käytäväpaikka, tilaa isolle miehelle.

No tottakai huomasin istuvani ihan sen suomalaistytön vieressä, käytävän toisella puolen. Tyttö vilkuili hermostuneena poikaystävänsä suuntaan. Heidän molempien vieressä oli liikuntarajoitteisia ja kielirajoitteisia kinuskeja. Tietäen että luopuisin hyvästä käytäväpaikastani tarjosin paikkaani suomalaistytön vieressä istuvalle vanhalle kiinalaisrouvalle, jonka autoimme vaihtamaan paikkaa. Nyt nuoripari pääsi vierekkäin, ja mä pääsin… ahtaaseen tilaan kahden äijän väliin.

Hei, jälkeenpäin en kyllä valita. Tutustuin 11 tuntia kestäneen lennon aikana oikein hyvin vierustoveriini Lioz Amariin (http://results.beijing2008.cn/WRMP/ENG/BIO/Athlete/3/1205533.shtml) , jolla oli 29 –vuotiaasta iästään huolimatta melkoinen elämänkokemus takanaan. Kyseessä oli Israelilainen ex-sotilas, joka oli menettänyt jalkatoimintonsa palveluksessa, ja oli nyt olympiatason paraolympialaisurheilija. Hänen tyttöystävänsä otti Pekingistä 3 kultaa. Miehen tarina ei ollut yksioikoinen, eikä jalkojen menettäminen tapahtunut taistelussa. Mies oli valittanut kipeitä nilkkojaan pitkään armeijassa, ja Israelin armeijahan tunnetaan kovasta kuristaan. Hermot olivat jotenkin rappeutuneet ja mies oli kaiken päälle kaatunut selkänsä lopuksi niin pahoin että tunto oli mennyttä navasta alaspäin.

Sitten puhuttiin pitkään, todella pitään siitä miltä se nuoresta miehestä tuntui kun yhtäkkiä ei jalkoja enää ollutkaan, siitä miten hän oli löytänyt uimisen. Uimisen kautta hän löysi myös tyttöystävänsä jonka kanssa hän oli seurustellut jo neljä vuotta.

Politiikkaa ei voinut olla sivuuttamatta, ja kosher –ruokavalioita. Kohteliaana kaverina hain pimeässä koneessa Liozille kinkkuvoileivän, joka ei oikein tehnyt kauppaansa. Oli mahtava puhua pitkään ja rauhallisesti kaverin kanssa joka onnistuu puhumaan noinkin vaikeista kotimaan asioistaan tuomitsematta täysin toista osapuolta. Kerroin myös Liozille kohdanneeni palestiinalaisia jotka eivät tokikaan ole vihamielisiä Israelia kohtaan. Edistin siis tavallani rauhaa lähi-idässä. Lioz nyt vain sattuu edustamaan ensimmäistä Israelissa syntynyttä juutalaissukupolvea, joka tulee yhdessä toisen osapuolen kanssa määrittelemään sen miten homma jatkuu tulevaisuudessa.

Kun nousin koneesta, vaihdoimme yhteystiedot ja menimme suunnillemme. Lioz lupasi yrittää päästä poikkeamaan Portagessa tyttöystävänsä kanssa. Jos näin käy, lupaan ottaa kuvan itsestäni kolmen olympiakultamitalin kanssa.

Tullitarkastuksessa mua odotti iloinen yllätys. Ei tällä mun uudella passilla olisi kuulemma mitään asiaa maahan.