…ja heti konseptit sekasin.

Osa 5: Portage 13.-16.10.2008

Vinhaa miten nopeasti tää muuttu arjeksi täällä, ja miten hyvin takaraivossa koko paikan rutiinit oli. Kaikki oli niin perkeleen hienosti. Kunnes… noh, palaan siihen pian.

Ensimmäiset pari työpäivää menivät yksin puurtaessa, ja vapaa-aikaa ei juurikaan ehtinyt viettää. Odotin kovasti ensimmäisiä vapaapäiviäni torstaina ja perjantaina. Joen kanssa oli aikomuksena käydä ensi viikolla tsekkimässä Slipknot Aucklandissa, ja samaisen karvapärstän kanssa olemme sparrailleet Melbourneen menosta maaliskuussa. Mutta katotaan kuinka rahaa kertyy tilille ensin.

Niin, raha. Maailmantaloudella ei mene huippuhyvin. Uusi Seelanti on aina vaikuttanut lintukodilta näissä asioissa, mutta kyllä hotellipuolella vaikutukset on välittömät. Talvikausi on ollut hiljaisin ikinä, ja Deanin kanssa istuimme yksi ilta puhumassa oikeinkin pitkään oluen ääressä siitä mitä tämä kaikki tulee tarkoittamaan. Dean oli jotenkin erikoinen, muutenkin. Allison, hotellin omistaja olisi tulossa käymään hotellilla huomenna.

Kättelin Allisonia ja hänen n. 65 –vuotiasta ”poikaystäväänsä”, Dania, kun he nousivat aamukahdeksan veneestä. Alisonin käynti hotellilla tiistaisin oli rutiinia jo viime kaudelta, ja tarkoitti yleensä lähinnä sitä että mäkin silitin työpaidan aamulla ja siivosin pakettiautosta enimmät roskat pois. Allison kertoi autossa että hän oli halunnut mut takaisin joistain aivan muista kuin kuljetusteknisistä syistä, vaan pikemminkin mun kotosuomen ammattiin liittyvissä asioissa. Olin yhtä isoa kysymysmerkkiä, mutta en kysellyt enempää. Se on vähän pelottava nainen. Dean ja Allison istuivat koko päivän palaverissa, joka oli toki hyvä koska se nainen ei ollut jatkuvasti katsomassa olimmeko me tehokkaita.

Koulut alkoivat alkuviikosta, ja nyt näin joka aamu ja iltapäivä jälleen Deanin ja Katherinen lapsia Sophieta ja Ollieta. Suloisia paskiaisia edelleen. Sophie on just täyttänyt 6, ja on yhä käsittämätön prinsessa, jonka toki saa edelleen kikattamaan kun sen nappaa kainaloon ja meinaa heittää mereen laiturilta. Olliesta tulee kyllä kasvamaan jotain erikoisen hienoa. Uskomaton yhdeksänvuotias.

Tiistai-iltana Michal ja Petra hyökkäsivät kylään, ja vaativat että tulisin heidän kanssaan vihreään taloon pokeria pelailemaan, käytyämme kävelemässä mun rantapalalla. Kyllä vaan, mun takapihalla on meri. Joe röhnäsi sohvallaan, krikettiä katsoen, mutta suostui samalla pelaamaan. Lydia saapui myös (juu, Lydia oli sen uuden Kiwitytön nimi, nyt muistin), ja jostain syystä sosiaaliseksi heittäytynyt Satishe. Satishe on yksi viime kaudelta tutuista keittiötyöntekijöistä, reilu parikymppinen pienikokoinen fijiläispoika, joka ei vain viime visiitilläni oikein ikinä lähtenyt mihinkään. Nyt sitä näkee joka ilta. Mikäs siinä, mukava sälli.

Tottakai mä voitin. Mutta siinähän ei ollut mitään yllättävää. Sen sijaan Raumatin tullessa huoneeseen, kaikkien leuat tippuivat. Dean oli irtisanoutunut tänään. Mä lopettaisin tähän jos olisin kirjoitustyylilleni uskollinen… mutta mä jaksan vielä hetken.

Sitä purkaessa menikin sitten se ilta, ja seuraava päivä. Dean otti mut ja Sharpien juttuihin heti aamusta, ja selitti ympäripyöreästi syitten olevan monituiset. Isoimmat syyt olivat henkilökohtaiset – hänen isänsä veteli viimeisiään Pictonissa, ja Ollien ja Sophien harrastusmahdollisuudet Portagen lähistöllä olivat melko minimaaliset. Oli silläkin jotain tekemistä asian kanssa, että huolimatta tittelistä General Manager, Allison ei ikinä antanut Deanille työrauhaa oman tonttinsa kanssa. Jotain jäi sanomatta, mutta en ruvennut kaivelemaan. Sanoin vain Deanille että hän on ollut paras pomo mitä mulla on ikinä ollut, ylivoimaisesti. Mies nyökkäsi hiljaisesti ja kiitti.

Allison saapui paikalle itsekin jälleen keskiviikkona, ja teki heti pikkubussissa mulle selväksi tulevansa olemaan paikalla vastedes päivittäin, varsinkin Deanin loppukuusta tapahtuvan lähtemisen jälkeen. Jippiiiiiii….

Liityin palveluun nimeltä DVDunlimited, joka on eräänlainen nettivuokrauspalvelu. Ne lähettää sulle kolme dvd:tä kerrallaan, ja katsottuasi leffat sä voit lähettää ne takaisin, jonka jälkeen ne lähettää sulle taas uudet. Kuukausitaksa on vain 35 dollaria, Niin, sieltä saa kaikkea mahdollista, sarjabokseista blu-rayhin ja pleikkapeleihin. Siistiä. Tommonen pitäis perustaa suomeen, vai onko perustettu jo? Mä perustan jos ette te ehi enste.

Portagen kaupan pitäjä Sonya lupasi kuskailla mut torstaina Blenheimiin ilmatteeksi, kun oli itse menossa isäänsä katsomaan. Pictonissa tapahtuneen välipysäkin aikana pääsin moikkaamaan Marisaa, jonka kahvilabisnes oli mennyt talvikauden yli oikeinkin hienosti. Nyt oli aikaa jutustella vähän pidempään myös Naomin kanssa, joka kertoi Cambellin olevan sairaalassa sijoiltaan menneen rystysen takia. Katsoin Naomia hetken kysyvästi mutta kyllä, kuulin oikein. Sen luikun rystynen oli sijoiltaan.

Marisa oli alkanut kuntoilemaan ja väitti vetävänsä triathlonin marraskuussa. Naista katsoessa se oli melkein pakko uskoa. Pitäiskö tässä itekin tehä jotain? Toki mun päivärutiinit Portagessa takasivat jo itsessään eräänlaisen päivittäisen triathlonin.

Blenheimissa tarkoituksenani oli varustella itseni kesäkautta varten, ja rentoutua hiukan. Pari leffaa, ehkä pari olutta. Mutta koska juuri tätä kirjoittaessani makaan punkassani Blenheimissä ja ilta on vasta aluillaan, on siitä vaikea kertoa enempää. Täyttäkää loppu mun puolesta.