Mikko ja Toni Ibizalla

Osa 7 – kuus geetä ibizalla

Jokohan nyt se flunssapöpö olis mennyttä? Eeeeeei. Mutta melki.

Auringon ottoidea meni ihan uusiksi kun katsoimme ikkunasta pihalle. Pilvistä perkele. Mutta edelleen toki uskomattoman kuuma. Toni heitti ilmoille että nyt voisimme vuokrata alle sen auton jota olimme suunnitelleet jonain päivänä tekevämme. Puolenpäivän nurkilla kiertelimme parit autovuokraamot läpi ja lähdimme tarkastamaan oliko meistä kummallakaan tullut ajokortti mukaan – perin oleellista tuota autoa ajaessa. Mulla oli säkällä reppuun joutunut kansainvälinen ajokorttini Uuden Seelannin keikalta. Hotellin tiskillä oli aika hyvän olonen diili: auto 30 eurolla vuorokaudeksi, ja kävisivät ilmatteeksi noutamassa täältä.

Kun respan tätiltä menimme kysymään kamat pakattuna että josko saisimme tilattua noudon vastasi hän heti ”No. Siesta.” Tää on kyllä käsittämätöntä mutta moni liike sulkee kirjaimellisesti ovensa 14.-16.00. Toisaalta on pakko myös ymmärtää miksi siesta on saanut alkunsa tälläisessä maassa, jossa lämpötila aika harvoin antaa armoa. Hetken kelailtuamme päätimme puskea autohomman huomiselle, silloin kun meidän pitäisi kirjautua ulos Hostal Floridasta.

No mitäs nyt? Tonilla välähti. Olimme hämmästelleet slingshot –nimistä laitetta joka ampuu ritsanomaisesti kaksi matkustajaa n. 50 metrin korkeuteen ilmaan jossa löysän loputtua jättimäinen joustoköysi vetää matkustajat takaisin alas. Tätä seuraa vielä melkoinen kieputus ja sarja muita kovasti oksetusta herättäviä liikkeitä. Eli tottakai me haluttiin mennä kokeilemaan. ( http://www.youtube.com/watch?v=0VekjMWMVi0&feature=related ) <--Mallivideota

Taskusta piti ottaa pois kaikki sälä, sen verran monessa eri asennossa ilmassa kuulemma oltaisiin. Hupi kustansi 25 eur per ukko, ja oli kieltämättä hintansa väärti. Aluksi laite rakensi jännitystä vetämällä ”matkustamon” alas, osittain maan alle, ja sitten sinkosi meidät perkeleellisellä vaudilla kohti taivasta. Tarkalleen ottaen vauhti tais vastata kuutta G:tä. Onneksi mulla ei ollut enää heikko olo, sillä yrjö siinä olis muuten lentänyt. Ylhäällä meitä kieputettiin ympäri ja sinkoilimme ylös ja alas minuutin verran ja sitten kaksi kovin järkyttynyttä kaveria tuli hihitellen takasin alas.

Mä tein aika ison mokan kun en noudattanut alussa annettua tarkkaa ohjeistusta että ”keep your heads back, please”. Mun niska nytkähti ekassa vetäsyssä oikein kunnolla, ja nyt mulla oli uus vaiva mitä pystyin marisemaan.

Ilta jatkui korttia hakkaillessa, kulinarisoidessa ja pohjakaljoja ottaessa. Siitä sitten suuntasimme baanalle, jossa tällä kertaa suurin osa ajasta meni tuopin ääressä maailman parantamiseen. Eli puhuimme pahaa kaikista selän takana. Juuri näin.

P.S. Tonin blogi löytyy edelleen osoitteessa nevanpaa.blogspot.com, ja kuvareportaasiamme mun Facebook –galleriassa.

P.P.S. Nevis ei pidä briteistä