Mikko ja Toni Ibizalla

Osa 5 – Yö pois

Ei tuntunut olo oikein herkulliselta kun aamulla heräsi, peräti kuumeiseksi tunsin itseni.

Röhnötimme normitapaamme sängyssä myöhään ja sitten menimme syömään english breakfastit. Ei maistunut yhtään se papumömmö ja ne ihmemakkarat tänä aamuna. Pekonissanikin oli luun palasia. Hyi heviletti. Huolestumisen syitä lisäsi se, että Toni oli ruvennut rykimään virkayskää, hänen kurkkuaan oli alannut kuivata myös. Nytkö sillekin sitten iskee tää tauti.

Menimme lepäilempään hetkiseksi, ja molempien olon kohennettua asteen päätimme palata Ibizan aurinkoon. Ei siinä kuitenkaan syke nouse, se on makoilua vaan. Asettauduimme taas kerran naurettavan ruskeiden ja kauniiden ihmisten keskelle ja palvoimme aurinkoa tovin. Näimme muuten harteikkaan, korskean nuorenmiehen joka kulki bikineissä. Tiedä sitten oliko kyseessä huumoriveto, mutta kaveri veti ihan pokalla. Rupesimme itsekin pohtimaan vastaavaa, olemmehan huomionkipeitä miehiä.

Tämän päivän piti olla erittäin tarkasti suunniteltu koska klo 12 pitäisi astua yhteen Ibizan isoimmista yökerhoista, Edeniin. Kaljaa piti ruveta ottamaan tismalleen oikealla hetkellä, lepoa oli otettava alle riittävästi. Tää ei saa mennä munille. Nyt ollaan Ibizalla. Toki olimme molemmat puolivillaisessa kunnossa mutta haudassa ehtii levätä sitten.

Parin tunnin auringonoton jälkeen kaikki tähtäsikin iltaa kohden. Itse hain vielä pari tuliaista, nautiskelimme vielä spagetit mieheen ja sitten keskityimme oleelliseen - oikea-aikaiseen tankkaukseen. Heinekenit piti ottaa alas sopivaan tahtiin, sillä yökerhon juomahinnasto on naurettavan jyrkkä. Olut maksaa 10 euroa. Siis 0,33 olutpullo.

Nevis voitti mut ekaa kertaa korttipelissään. Söi miestä. Nevis myös totesi että olen ainoa mies jonka hän tietää joka oikeasti pitää lukua mielessään siitä kuinka monta kertaa toinen on voittanut. Totta.

Lopulta vetäisimme hampparit naamaan ja käppäilimme Edenin ovelle. Meitä hiukan huoletti se, että pääsisimmekö sisälle shortseissa kun pukukoodiksi ilmoitettiin ”no beachwear”. Heittämällä tupaan. Nevis muuten näytti hyvältä, mies oli varta vasten ottanut mukaan yö pois –osaston valkosankaiset aurinkolasit.

Hyvin siellä jaksettiin vetää. Mutta, kuten ennenkin – Nevis kertokoon yökerhosta tarkemmin. Mä vain vedin.

P.S. Tonin blogi löytyy edelleen osoitteessa nevanpaa.blogspot.com, ja kuvareportaasiamme mun Facebook –galleriassa.