Mikko ja Toni Ibizalla

Osa 2 – Ibizan auringon alla

Heräsimme Ibizalla. Edelleen vähän vaikea uskoa missä sitä on. No, tästä otetaan tottakai kaikki ilo irti. Samaa mieltä on ystäväni Toni.

Kävimme tekemässä melko merkityksettömän kävelykierroksen lähialueella, mutta silmään osui toki muutama mielenkiintoinen juttu. Uimaranta oli ihan vieressä, ja sen takana näkyi San Antonion kaksi legendaarisinta yökerhoa. Eli niinku joku eteläpohjalainen pikkupaikkakunta mainonnassaan sanois, että kaikki palvelut vieressä.

Ostimme postikortteja mm.Oravantielle, Siipipyöränkadulle ja Topparoikankujalle, ja menimme aamupalan äärelle kirjoittelemaan niitä. Aamiainen oli nam nam –osastoa. Mainitsinko että nauran koko ajan ollessani täällä? Nevis on melkoinen apina.

Sitten piti mennä rannalle, vähän arskaa ottamaan. Oli nimittäin melkoisen lämmin! Asetuimme keskeiselle paikalle ja yritimme häveliäästi välttyä alastomien rintojen näkemiseltä. Epäonnistuimme surkeasti. Olipa aika hyvän näköisiä ja kastanjanvärisiä vartaloita, molempien sukupuolten edustajilla siellä. Me emme niinkään, mutta onneksi jotkut britit olivat vielä meitä rumempia ja valkoisempia. Uida pulikoimassakin käytiin moneen otteeseen, ja Tonia haittas kuulemma kauheesti se veden suolaisuus. Ei Kristiinankaupungissa kuulemma kirvele tolleen.

Köllimme auringossa sellaisen kaksi tuntia, emmekä luonnollisesti käyttäneet aurinkorasvaa – ihan typerää taikauskoa moinen. Eihän suomessakaan ikinä pala! Hotellihuoneella kaksi idioottia rupesivat sitten naureskelemaan toistensa ulkonäölle että oho, sitä nyt oikeesti näytetään viimesen päälle kohta etelänmatkaajilta. Rapuväri tekee tuloaan.Well, syömään sitä piti mennä. Vieressä oleva pizzamesta tarjosi meille ihan perkuleen hyvät pöperöt, ja näköjään täällä tarjoiltaisiin aamupalaakin peräti kolmeen asti iltapäivästä. Ibizan palvelutunnit on kuitenki vähän eri – jotkut yökerhot vasta aukeavat klo 04.00 aamuyöstä.

Ruuan päälle nukuttiin pienet ruokalevot, ja sitten alkoi iltajuonti, kaljan ja jo kerran mainitun ei-niin-herkullisen turkkilaisen anisviinan ryydittämänä. Nevis oli ostanut meille matkapeliksi erään hauskan korttipelin jossa olen voittanut sen toistaiseksi 4-0. Hei, muuten! Lentokentällä ollessamme kuulimme jonkun pojan eräässä kouluseurassa nimittävän toista poikaa Nevikseksi. Tämä oli Tonille kova paikka.

Juontia seurasi Ibizan baarikierros, josta Toni voisi kertoa sitten tarkemmin. Olin huppelissa, mutta oli toki kivaa. Käsittämätön mesta.

P.S. Tonin blogi löytyy osoitteessa nevanpaa.blogspot.com, ja kuvareportaasiamme mun Facebook –galleriassa.