Mikko ja Toni Ibizalla

Osa 1 – Kun etelä kutsuu

Herään siihen kun Toni soittaa. Nyt ne olis alhaalla oottaas.

Olen kuunnellut yön kun kämppis oksentaa, ja on jännä lähteä.Ajamme Tonin isän kyydissä Helsinki-Vantaalle, ja kuuntelemme juttuja yli 30 –vuotiselta rekkakuskiuralta. Kovaa kamaa.

Tämän reissun syyhän on yksinkertainen. Toni on aina puhunut Ibizalle menosta, niin kauan kun olen hänet tuntenut. Toni kun täytti pyöreitä tuossa 2006, ostimme hänelle porukalla Ibizan reissun lahjaksi. Mun hommaksi jäi säilyttää synttärikassaa siihen pisteeseen kun Toni sitten päätti ilmoittaa että NYT. Se hetki oli alkuvuodesta, tämän vuoden puolella. Ja mä lähdin kaveriksi.

Air Berlin on kuppainen lentoyhtiö, mutta halpa. Halvin mitä mä onnistuin löytämään. Ei tästä paskasta saanu edes mitää lentopisteitä. Ja koneessa sai sellasen teeleivän jonka sisällä oli jotain teollisuusmakkaraa ja yksi noin sentin levyinen salaatinlehti. Nams. Koneessa törmäsin muuten tuttuun, erään Mikkeliläisen kaiutinfirman markkinointipäällikköön. Tonia ei kiinnostanut, hän luki Metallican haastattelua.

Onneksi Tonin kanssa on kohtuuhyvää huumoria. Berliinissä vietetyn välipysäkin jälkeen pääsimme vihdoin Ibizalle, kun kello huiteli puolta kymmentä. Nappasimme lentokentältä taksin ja totesimme ilman melko kosteaksi ja lämpimäksi. Hyvä.

Taksikuskimme oli murhanhimoinen psykopaatti, joka kosti kaikille liikenteessä pitkillä valoille, tekemällä kostojarrutuksia ja näyttämällä yleisesti todella pelottavalta.Pääsimme hengissä hostellillemme joka oli multa ihan sokkobuukkaus. Kahden hengen huone oli 38 euroa yö. Ja jumalauti että mikä säkä. Hostelli (Florida Centre, heh) on ihan keskellä San Antoniota, vieressä on uimarannat, isoimmat yökerhot ja melkoinen meininki. Nappasimme parit snapsit kauhean makuista Turkkilaista anisviinaa ja suuntasimme ulos.

Pakko nyt myöntää, että aika hiljaiseksi veti, kun astelimme Ibizan yöelämää ihmettelemään. Viihdearvo on melkoinen, mutta pakko sitä on ihmetellä miten täällä joku asuu. Puhumattakaan lasten kanssa. Tämä on jonkinlainen brittiläisnuorten riitti, tulla Ibizalle kerran elämässään ja menettää kontrolli ihan täysin. Naiskauneutta riittää, samoin mieskauneutta. Ja kaikkea siltä väliltä. Join pari olutta ja Nevis siinä vieressä nauro että tais vetää Jokipiinki aika hiljaseks. Niin veti.Mutta jumalauta että oli kivaa! Huomenna taas.

P.S. Muista seurata Tonin blogia osoitteessa nevanpaa.blogspot.com, ja kuvareportaasiamme mun Facebook –galleriassa.

P.P.S. Myös erään Seinäjokelaisen roudarin kotiblogi on erittäin herkullista luettavaa, osoitteessa mokamake.blogspot.com