Osa 42: Rotorua 24.4.2008

Maanantai 21.4.2008 - Keskiviikko 23.4.2008

Lautta iskeytyi Wellingtonin rantaan, ja nousimme rantaan. Perkele että mä VIHAAN tämän laukun raahamista jo nyt. Mikolla ja Anulla ei pienimmät maholliset rinkat ollu liioin, mutta sentään kulkivat selässä.

Taksi otettiin hostellille, ja eilinen tuntui painavan raajoissa kummasti. Ensin käytiin terveelliset ateriat vetämässä Burger Kingissä, ja sitten käytiin ihmettelemässä naapurustoa. Mun silmään osu ekana elokuvateatteri, ja Mikko ja Anu seurasivat käymään mukanani katsomassa mitä tänään oli luvassa. UUS RAMBO! Se pitää nähdä.

Kävelimme takaisin hostellille, ja asetuimme muutamaksi tunniksi. Pariskunnan energia oli vähissä, mä kun olin sammunut itselleni tyypillisesti jo hyvään aikaan edellisiltana. Menin teatteriin katsomaan kaksi leffaa, Will Ferrellin Semi-Pron ja sen Rambon. Semi-Pro oli sama leffa jonka Ferrell on tehnyt jo 20 kertaan, mutta silti jaksoin nauraa ja nauttia siitä. Pakko kuitenkin ihmetellä miksei mies edes yritä tehdä mitään uutta. Tässä leffassa hän näytteli 70 -lukulaisen pikkukaupungin koripallojoukkueen tähtipelaaja-valmentaja-manageria.

Rambo. En oo yhtään noista leffoista nähnyt kokonaisuudessaan aikuisikäisenä, mutta sen verran oon Kivelää ja Nevistä kuunnellut että Rambo on kova jätkä. Olihan se. Syltty potkii edelleen munille, yli 60 -vuotiaana John Rambona, elokuvassa joka ei yritäkkään kaunistella väkivaltaa. Jos isolla pyssyllä ampuu päähän, lähtee pää irti. Kohta jossa Rambo ekan kerran näyttää seuralaisilleen mistä hänet on tehty nostatti hymyn suupieliin. Ihan tyylikäs lopetus Rambon tarinalle, vaikken siitä aiemmasta osasta juuri mitään tiennytkään.

Kömmin takaisin hostellille ja kävin nukkumaan. Aamulla Mikko ja Anu lähtivät tsiigailemaan Te Papan museota, ja mä lähin kiertelemään keskustaan. Eniten nauruhermoja koetellut kokemus oli tissibaari/hierontamesta jonka ovessa kerrottiin paikan antavan opiskelija-alennusta korttia vastaan. Uudessa Seelannissa on muuten prostituutio laillista. Mutta että opiskelija-alennus? Heh.

Oli pakko ostaa Rambo oikein dvd-boksina, ne ekat kolme leffaa. Ei ollu ees pahan hintanen. Sitte taisin vain astella ympäriinsä parin tunnin ajan. Palasin hostellille ja katsoin ensimmäisen Rambon, joka oli erikoinen elokuva. Syltty karkaa vuorille ja päätyy koko osavaltion poliisin jahtaamaksi, koska paikallinen mulkvisti -sheriffi ei vain tullut miehen kanssa toimeen? Weird.

Mikko ja Anu palasivat huoneeseen, ja menimme ruokaa keittelemään - tai siis Mikko ja Anu. Mä hoidin tiskaushommat. Olin löytänyt muutaman kyselymailin lähettämällä todella halvan vuokra-auton, vain 25 dollaria (13 euroa) per päivä, neljäksi päiväksi. Lisäksi tsiigailin sormusherrojen kuvauskohteita, ja päätimme porukalla että ainakin Mordor (tulivuoriseutu) ja Hobittila (Matamata) pitäis nähä.

Illalla menimme nurkan taakse syömään pizzat ja nauttimaan parit oluet irkkubaariin jossa perinnemusaa soittava kolmen herran orkesteri musisoi piristävästi. Matkalta ostimme myös Flight of The Conchordsin cd:n ja dvd:n, viihdykkeeksi tulevalle matkalle.

Hienosti kestivät Ähtäriläiset taas mun englanniksi unissa puhumista yhen yön. Aloitimme aamun varhain ja nautimme pikaiset aamupalat ja tilasimme taksin. Se heitti meidät autovuokraamolle josta allemme saimme hintaan nähden todella mainion pikku tyotan. Otin ekan ajohukin kun suuntasimme yksinkertaisesti pohjoiseen. Olimme suunnitelleet ajavamme parin sadan kilometrin päässä olevalle aktiiviselle tulivuorelle Ruapehuun.

Pysähdyimme syömään Ohakunessa, ja vastapäätä katua oli I-site (täällä jokaisessa keskisuuressa pitäjässä on turistikeskus, joka auttelee ilmatteeksi vierailijoita). Miellyttävä nuorinainen kassan takana neuvoi meitä ajamaan Wakapapan kylään, ja majoittumaan siellä yön. Sääolosuhteet eivät olleet mainiot tänään, joten vuorelle ei pääsisi hissillä tänään. Huomenna sään kuitenkin piti olla mitä mainioin.

Teimme työtä käskettyä. Matkan varrella olimme saaneet myös pähkähullun ajatuksen: mitä jos menisimme porukalla hyppäämään laskuvarjohypyt Taupossa? Se olisi matkan varrella, ja sieltä saisi todennäköisesti halpoja hyppyjä tähän aikaan vuodesta. Soitin pariin paikkaan, mutta mieleen tuli heti ongelma. Maksimipaino tandemhypyssä oli 100kg, ja se oli TODELLA tiukka maksimi. Tää oli mulla tullu eteen myös intissä. Mä muistan painaneeni juuri Suomesta lähdettyäni alushousuillani 103kg. Ja alle sataa en ollu painanu kahdeksaan vuoteen. Aika epätodennäköistä siis. Päätimme aamulla menevämme katsastamaan tulivuoren, ja sieltä sitten Taupoon, puntarille käymään. Ja Mikko ja Anu kuitenkin voisivat hypätä.

Anu ajoi vuorollaan hotellille, joka on korkeimmalla sijaitseva hotelli Uudessa Seelannissa - Tanskalaisomistuksessa oleva Skotel Alpine Resort. 80 dollarilla irtosi mukava huone kolmelle, ja illemmalla pulahdimme lämpimään poreammeeseen. Mahtavuutta. Hyvää ruokaa ja nukkumaan. Huomenna Mordorin maisemiin ja (toivottavasti) alas neljästä kilometristä.