Osa 41: Interislander Ferry 21.4.2008

Tiistai 15.4.2008 - Sunnuntai 20.4.2008

Viimestä viikkoa vietiin jo komeasti, ja tiistaina oli viimeinen Portagessa vietetty vapaapäivä. Seuraavan viikon ajan luonnollisesti tuli Mikon ja Anun kanssa kilpaa toisteltua kaikkea mitä tuli tehtyä viimeistä kertaa. "Sfiddu, viimeiset torstai-iltana pestyt sukat Portagessa".

Istun tässä lautalla ja mietin mitä en olisi Portagesta vielä kertonut. Se kun ehti kolmessa kuukaudessa muodostua niin kotoisaksi paikaksi, ettei varmasti puoliakaan tullut sanottua, varsinkin loppuvaiheessa kun se muodostui niin arjeksi. Ystävystyin ihan kiitettävästi Neilin, n. 35 -vuotiaan ravintolatyöntekijän kanssa, jota pidin alunperin vähän outona. Mun viimeinen kuukausi vihreässä talossa oli mukavaa poikamieselämää Joen ja hänen kanssa. Illalla myöhään töitten päätyttyä katsoimme televisiota ja puhuimme hävyttömiä.

Luke, Naomi ja Cambell ovat kaikki saaneet viestin hotellijohdolta ettei töitä ole tarpeeksi talvikaudella heidän pitämisekseen. Lani meni möläyttämään aikanani että myös Neil kuuluu siihen porukkaan. Ikävää, varsinkin kun Neil ja housekeepingissä ja ravintolassa työskentelevä Mary on pariutunut kiitettävästi.

Parikin tyyppiä Portagesta ovat jo puolitosissaan julistaneet tulevansa Suomeen. Näissä paikoissahan ihmiset tuppaavat aina vähän valehtelemaan, mutta Craig ja Joe vaikuttavat olevan tosissaan. Joe jopa tuntee että haluaisi muuttaa Eurooppaan. Ensi kesänä on vissiin tulossa ja haluaisi kovasti vierailla Suomessa. Ehkä olen heille antanut kuvan että kotimaassani on universumin parhaat naiset. Mutta tottahan se on.

Kauheasti lämmitti mieltä kun ystävä josta en ollut kuullut varmaan vuoteen viestitteli mulle mahottoman mukavan viestin. Eli en ole ainoa jolla on ihmisiä ikävä, on joillakuilla muaki.

Anun viimeinen viikko oli alkuun jatkuvaa nieleskelyä, mutta sitten hän oli paukauttanut suoraan Trishin naamalle mitä hän oli mieltä asioista. Se ensinnäkin toi tytölle mielenrauhaa, ja toiseksi ilma vaikutti puhdistuneen housekeepingissä isosti. Ilmiselvästi se vaan kannattaa aina tuoda esille, jos jokin kaivelee. Eve ja Anu ovat ystävystyneet, ja eilen vietetyissä läksiäiskemuissa Eve antoi 33 vuotta nuoremmalle rakkaalle ystävälleen kaulakorun jota tuossa äsken pällistelimme.

Hotellilla oli isot häät viimeisenä viikonloppunamme, ja häät aina tarkoittivat laittautuneiden nuorten naisten saapumista paikalle kesämekoissaan. Luken kanssa tuijotimme tiskin takaa hauskaa pitäviä ihmisiä, ja mietimme kaikkia stategioita porukkaan soluttautumisessa. Emme keksineet kovinkaan toimivaa suunnitelmaa, joten tyydyimme ihailemaan.

Adelle lähti töistä muutaman päivän lomalle perjantaina, joten hyvästelimme pari päivää etukäteen. Halusin ostaa parhaalle pomolleni kautta aikain jotain, ja Dean kertoi Adellen pitävän tietystä viinilajista. Ostin ravintolasta pullon ja ojensin sen täysin pölkämästyneen Adellen käsiin. Nainen ei saanut suustaan muuta kuin ettei kukaan työntekijä ollut hänelle ennen mitään antanut, ja julisti tekevänsä kiireellä mulle vielä kakun. Sanoistaan piti kiinni, ja juoksi Portageen lauantaina ihan vain sen tuomaan.

Marissankin näin lauantaina, kun he olivat vanhalla työporukalla lähdössä Tittirangiin (sama mesta jossa Craigin kanssa kävimme yön leiriytymässä). Kiitin naista mahdollisuudesta, tämä oli kuitenkin ainut CV jonka maailmalle lähetin. Ei olisi välttämättä tullut lähdettyä ollenkaan ilman Marissaa.

Niin, vietimme viimeisenä iltanamme kemut, johon kaikki saapuivat. Olimme ihan varmoja että olisimme istuneet kolmestaan vihreässä talossa, mutta KAIKKI jotka olivat hotellilla saapuivat läksiäisiin, joka oli mahtava yllätys. Meille tarjottiin illan mittaan muutama drinkki, ja Joe taituroi ranskalaisten lisukkeena tulleeseen ketsuppiin tekstin "Bye Finns". Ikävä näitä urpoja tulee.

Mä keskityin humaloissani tiskijukkana toimimaan, ja seuraamaan sivusta mitä ympärillä tapahtui. Luke meni ja iski itselleen seuraa yöksi, tuo kikkarapäinen pirulainen. Saksalainen irkkuaksenttia vääntävä Caroline jouti uhriksi, ja pitihän niitä vähän kiusata ennenkuin nousimme autoon tänään.

Sammuin kesken dj:öinnin, ja mut joko talutettiin tai itse kävelin huoneeseeni. Herätyskelloa en tietenkään asettanut, koska olen laiska ja luotin että Mikko tulisi nykimään mut ylös. Niinhän se teki, mutta kauhealla kiireellä silti jouduin pakkaamaan. Onneksi Toreaan saapuva vene oli myöhässä että ehdin kaikki käydä hyvästelemässä. Mä vihaan tätä rituaalia, mutta pakko se on tehdä "All the best, dude".

Eve saapui hyvästelemään meitä tippa linsissään, ja siinä niitä oli muitakin rivissa paipattamassa. Tracy kertoi että ensi vuonna olemme enemmän kuin tervetulleita takaisin, paremmalla liksalla. Jos tilaisuus tulee, miksei sitä voisi tulla uudelleen. Mutta tuskin kuitenkaan.

Nyt istumme lautalla, ja vieressä istuu tuore kihlapari joka - kuten minäkin - nuokkuu väsymystään viime illalta. Edessä on pari päivää Wellingtonia, muutaman päivän vuokra-autoajelu Aucklandiin, ja sitten Fiji. Stay tuned, köntsät.

Niin, Mikko ja Anu päivittelivät matkakuviaan, osoitteessa http://www.picasaweb.google.com/matkamaili .