Osa 38: Marlborough Sounds 8.4.2008

Keskiviikko 2.3.2008 - Perjantai 4.3.2008

Onneksi olkoon, Suomi. Päästiin ekaa kertaa uutisiin Uudessa Seelannissa, kiitos Ilkka Kanervan ja jonkin Tukiaisen (?!?). Taas oli keskiviikko, ja lämmin sellainen. Päivä meni Blairin ja Craigin kanssa pakertaessa, molempien herrojen ollessa todella huonolla tuulella. Tilanne laukesi kuorma-autoa purettaessa, ja kuuntelin korvat punaisena kun kaks nuortamiestä otti yhteen. Yritin sovitella tilannetta, mutta ei siitä mitään tullu. Craig otti jalat alleen ja Blair purki mun kanssa auton loppuun. Juttelin Adellelle päivän päätteeksi että ehkä ei kannata näitä kolmen miehen keskiviikkoja hirveästi enää pitää.

Mikko ja Anu palaisivat lauantaina, ja Craig toi mun huomiooni jotain mielenkiintoista. He olivat menneet kihloihin reissullaan! Facebookin kautta löytyi muutama kuva onnellisesta nuorestaparista. Niille oli pakko keksiä jotain kivaa kun palaisivat takaisin. Onneksi viikonlopun ajan hukissa oltaisiin vain minä ja Craig.

Lopullinen suunnitelma oli nyt siis lähteä 20. Päivä, ja Mikko ja Anu olivat myös lähdössä tuolloin. Adelle antoi suunnitelmalle vihreää valoa, joka tarkoitti ettei Portagea enää ollut jäljellä kuin pari viikkoa. Niin se aika lentää.

Torstaiaamuna sain paketin kotimaasta, jonka sisältö kirvotti pienet naurut. AC Mokan pojat, Kyyn johdolla, olivat laittaneet mulle kossupullon postiin. Jostain syystä se oli pitänyt teipata laatikon pohjalle. Onnellisena kiikutin juoman ylös ja jatkoin työpäivää.

Päivällä sain mailin jossa alkuperäinen suunnitelmani mennä Helsinkiin töihin jossain vaiheessa loppukesää/ alkusyksystä kariutui. Ei siinä mitään, onpa yksi pohdittava asia vähemmän. Kävin myös tekemässä toisen kerran sen kauhean juoksulenkin mäen yli, joka tuntui jo asteen inhimillisemmältä.

Loppuillasta, kun olin kävelemässä takaisin kämpille, huomasin Joen ja Charlien istuskelevan työntekijäalueella muutaman kaljapäkin kanssa. Istuin seuraksi hetkiseksi, ja selvisi että nyt otettiin lähtöjuomia Charlielle. Salome ja Charlie lähtisivät huomenna. Fijiläinen keittiötyöntekijä antoi mulle monta hyvää vinkkiä kotisaarellaan vierailua varten, ja kehotti muuttamaan majoittumissuunnitelmaani. Selviäisin todella paljon halvemmalla hostelleissa, joita hän mulle luetteli. Naukkailimme juomia Fijiläistyyliin, joka tarkoittaa että sama lasi kiertää pöytää ja se pitää naukata ykösellä alas. Muutaman oluen jälkeen mulla välähti että kossupullolle olis nyt käyttöä. Ilta jatkui juomaa kurkkuun kaataessa, ja aika huonoa läppää heittäessä. Minä ja Joe olimme todella huonossa kunnossa kun kiipesimme mäkeä ylös session jälkeen. Onneksi töihin piti herätä vasta klo 07.30.

…ja mikä herätys se olikaan. Mä varmaan haisin ihan kamalalle, huolimatta kauheasta hampaiden harjauksesta ja hajusteiden maksimaalisesta hyödyntämisestä. Mä en oo ikinä kärsiny noin pahaa krapulaa, ja onneksi työpäivän kanssani jakanut Sharpie auttoi sen verran ettei mun tarvinnu ajaa ketään mäen yli ennen puoltapäivää.

Istuin darrassani hotellin toimistossa ja laitoin tiedusteluja Charlien eilen mainitsemiin hostelleihin. Huomasin myös että Los Angelesin hostellitilanne on yllättävän nihkeä, ja että matka San Franciscoon ei välttämättä olekaan mahdoton toteuttaa - junalippu vain 60 dollaria. Ihan unelmahommaa olis vuokrata auto ja ajaa Las Vegasiin ja Grand Canyonille. Pianhan se tiedetään onnistuisko se.