Osa 36: Marlborough Sounds 3.4.2008

Keskiviikko 26.3.2008- Sunnuntai 30.3.2008

Keskiviikkoja oppii todella vihaamaan. Ne eivät ole pelkästään työviikon ensimmäinen päiviä mulle, mutta silloin tulee aina rekkalastillinen tavaraa. Ja tottakai piste jossa rekka puretaan ei tarjoa minkäänlaista varjoa tai suojaa joka kerta yhtä paahtavalta auringolta. Mikko kun aloitti työt Portagessa se istui ensimmäisenä keskiviikkonaan naureskellen ja seuraten vierestä kun kannoin laatikkokaupalla tavaraa keittiölle, todeten istumatovereilleen ettei ”oo koskaan nähnyt aiemmin mun tekevän raskasta fyysistä työtä”.

Kuten viimeisenä muutamana keskiviikkona, työskentelimme Blairin ja Craigin kanssa. Kausi alkaa olla todella hitaanlainen jo tässä vaiheessa, eikä hommaa tosissaan ole enää kolmelle ukolle. Jos se kolmas ukko olisi Sharpie, ei ongelmia olisi, koska se ei koskaan tee mitään. Blair jäi onneksi pois tänään kohtuullisen varhain, ja Craigin kanssa ajoimme toreaan. Tottakai loikkasimme uimaan, ja toistimme tämän tämän työviikon jokaisena päivänä.

Mä oon tosissaan oppinut nauttimaan uimisesta, joka on merkillistä. Muistan tänne tultuani olleeni tosi arka mereen loikkaamisen suhteen. Kotisuomessakaan en ollut ikinä nauttinut ulkovesissä uimisesta, vaikkakin uimahallissa oli aina mukava pulikoida. Nyt tulee uitua oikeastaan joka päivä. Ja vedessä viihtyy, huolimatta mistään öttiäisistä tai meduusoista. Sitä on tullut muututtua.

En oo tainnu kerrata kauheesti viime aikoina ketä kaikkia Portagessa tässä vaiheessa oli. Alkuperäisestä jengistä oli lähteny jo iso osa, mutta uusiakin on tullut. Uusia mukavia ihmisiä oli kourallinen, peräti. Oikein mainiosti toimeen olin alkanut tulemaan ruotsalaisen Andreasin ja saksalaisen Katharinen kanssa, jotka olevat sattumoisin pari. Andreasissa on yksi ainoa miinuspuoli, se että mies on mahoton pössypää, sienien napsija ja yleinen bilehuumemursu. Muuten ihan hemmetin mukava kaveri. Tyttöystävänsä on hiljainen saksalaistyttö, joka vaikuttaa mukavalta. Housekeepingin joukkoihin on nyt liittynyt Naomin äiti, nainen josta taisin ihan Portageen saavuttuani toimitella. Maorinainen jolla oli mahottomat tatuoinnit leuassaan? Naisen nimi oli Eve, ja hänen kanssaan mulla oli jo ollut monet mielenkiintoiset keskusteluillat. Jotain pohjatonta viisautta siitä naisesta huokuu, vaikea selittää. Mutta kun sen kanssa on samassa huoneessa sitä menee hiljaiseksi arvostuksesta, ei niinkään pelosta.


Kanadasta ihan vain muutamaksi viikoksi paikalle oli saapunut Sarah, tyttö kitaransa kanssa. Ei se häävi sen kitaransa kanssa ollut, hippitytön kuuli aina silloin tällöin tapailevan epävireistä soitintaan omassa huoneessaan. Paul oli saanut paikalle tyttöystävänsä Lindan, jolla on ehkä hurmaavin cocneyläinen aksentti ikinä. Pari vaikuttaa oikein soppelilta, vaikkakin on vaikea unohtaa Paulin seikkailua/pelleilyä Stacyn kanssa juuri ennen Lindan paikalle tuloa. No, asia ei kellekään muulle kuin heille haise kuitenkaan. Linda työskentelee Snapperissa kassan takana.

Housekeepingiin oli tullut muutamia viikkoja sitten paikallinen tyttö, Jessie. Tämä on harvinaisen vaikea sanoa jostakusta joka on alle 18-vuotias, mutta tämä tyttö on ehkä omituisin ja rasittavin ihminen jota oon ikinä kohdannut. Sille ei tarvi sanoo sanaakaan, mutta jotenkin se aina jää selittämään mulle tai kelle tahansa jotain totaalisen merkityksetöntä asiaa elämästään. Kamala, itsekeskeinen, huomionkipeä, nuori nainen. Mua ei kiinnosta. Perusta blogi ja kirjoita sinne. Niitä ei lue kukaan.

Portagen mahdotonta laajakaistaa piti koittaa käyttää hyväkseen, ja latailla päivityksiä uudelle koneelleni. Uskomattoman hidasta hommaa. Sain kuningasajatuksen latailla vanhoja dos -pohjaisia pelejä ison läjän koneelleni, isoja kun eivät kooltaan ole. Koko viikon illat menivät hakaten Star Control 2:sta, Theme Hospitalia, Larry 5:sta ja 6:sta, Space Quest 5:sta, Willy Beamishia, Civilization 2:sta sun muita klassikkoja. Ei sitä mies paljoa tartte ollakseen onnellinen.

Istuin perjantain työpäivän aikana työntekijöiden kahvialueella, ja kuuntelin vierestä kun Eve (Naomin äiti) yritti kohteliaasti pyytää uudelta henkilöstöpäälliköltä Tracyltä lupaa tuoda kissojaan Portageen. Hän oli myynyt talonsa kotipaikkakunnallaan ja oli nyt muuttanut Portagen työntekijäasuntoihin. Eve ravisti päätään pahoitellen, ja kertoi ettei se yksinkertaisesti ole mahdollista. Eve oli ilmiselvästi todella masentunut uutisista, ja kertoi mulle yrittävänsä löytää kissoilleen uuden kodin, vaikkakin se tulisi olemaan melkoisen vaikeaa kun eläimet olivat aika vanhoja.

Lauantain ja sunnuntain ajan työskentelimme Craigin kanssa kahdestaan. Oli Sharpiekin töissä, mutta ei se mitään taaskaan tehnyt. Meille on Craigin kanssa kehittynyt oma radiopuhelinlingo. Oikeaoppinen tervehdys hotellin radiopuhelinverkossa kuuluu ”shake´n bake!!”, jolla mut tai Craigin tavoittaa. Tervehdys on kotoisin Nascar-parodiaelokuva Talladega Nightsistä.

Huolimatta siitä miten hauskaa meillä oli radiopuhelinverkossa, ei tänä viikonloppuna ollut kauhean kivaa. Vettä kaatoi niskaan kuin esterin perseestä. Onneksi laukkuja ei ollut suuremmin, ja selvittiin siitäkin kunnialla. Craigin hermot vaan menevät aina liian helposti, Sharpien ja Blairin komentelulle. Mulla ei pokka petä helpolla, mutta lyhyenläntä Chicagolaisystäväni meinaa aina loikata takajaloilleen kun joku sanoo poikittaisen sanan puolikkaan.

Sunnuntai-illalle oli vihreään taloon sovittu juhlallisuudet kaikille tulevalla viikolla Portagesta poistuville. Lista oli taas mittava. Nyt olivat lähdössä Fijiläinen pariskunta Salome ja Charlie, kanadalais-israelilainen pariskunta Liz ja Gil, sekä Sarah, hippityttö josta taisin parilla sanalla äsken mainita. Sarahin lähtöä olivat tulleet juhlimaat kaksi hänen kaveriaan kotimaastaan, Hillary ja Kathleen. Niin, ja Jamie oli lähdössä! Miehestä oli oppinut pitämään kovasti viimeisten viikkojen aikana, ja olimmekin sopineet tapaavamme vielä ennen kuin poistuisin maasta huhtikuun lopulla. Jamie aikoi lyöttäytyä yhteen Michalin ja Claran kanssa pohjoissaarella parin viikon päästä, ja kutsui mukaan remmiin myöhemmin.

Kekkerit alkoivat sunnuntai-illalla monenlaisella juomapelillä joissa mulla oli mielettömän huono mäihä. Päädyin juomaan ihan kamalia drinkkejä, ja taisin olla melkoisen tuubassa. Ihan illan lopussa tapahtui jotain jota jopa mun on pakko kerrankin sensuroida. Jotain ei ollenkaan Mikko Jokipiimäistä. Siitä kuulee ihmiset jotka osaa kysyä oikealla hetkellä, tai jotka ansaittee siitä kuulla.

Amardeep yritti epätoivoisesti iskeä toista kanadalaistyttösistä, mutta epäonnistui jälleen kerran yrityksessään. Käy kaveria oikein sääliksi välillä. Craig oli taas kerran ärhentelemässä jollekin parvekkeella, mutta mua ei sillä hetkellä jaksanut kiinnostaa. Sarah kuiskutteli pitkään ja hartaasti jotain Lindan korvaan. Nuoren naisen silmät leiskahtivat liekkeihin, hän pomppasi ylös ja käveli miehensä Paulin luokse. Ennenkuin Paul ehti iloisesti tervehtiä tyttöystäväänsä, sai hän kovasti nyrkistä suoraan nenänpäähänsä ja kaatui rymisten maahan. Linda poistui pimeyteen raivosta puuskuttaen.