Osa 35: Marlborough Sounds 31.3.2008

Maanantai 24.3.2008 - Tiistai 25.3.2008

Sunnuntai-illalla piti vielä lähteä opossumeja ammuskelemaan, niin hauskaa se oli aiemmin viikolla ollut. Meillä oli taas oikein hauskaa, mutta menin munaamaan kohtuullisen pahasti ihan keikan loppuvaiheessa. Opossumit olivat todella harvassa tänä iltana, ja Mikko-Rambo ampui heti nähtyään opossumin pusikossa. Ongelmahan oli se että olimme aika lähellä hotellia, ja Sharpie molhoontui mulle aika pahasti. Ei oikein diggaillut ajatusta että ammun niin lähellä hotellia, hänen autonsa päältä ja hänen luvattomalla kiväärillään. Craig kertoi että mies varmasti tokenee päivässä parissa, kunhan jotenkin asiallisesti pyydän asiaa anteeksi.

Maanantaiaamulla, ennen Craigin kanssa reissuun lähtöä hain kaupasta olutpäkin, ja heitin sen Sharpien veneen ovelle, pahoittelevalla saatekirjeellä varustettuna. Sitten olikin paljon mukavempi lähteä reissuun, varsinkin kun Sharpielta tuli viesti puhelimeen jossa hän kertoi kaiken olevan ookoo, ja että tulisimme ammuskelemaan vastaisuudessakin.

Craig oli hokenut mulle koko ajan, että mun ei saisi murehtia vapaapäivistämme, ja että mun pitäisi ottaa mukaan vain vaihtovaatteet. Herra oli pakannut autoonsa kaikki mahdolliset kalastusvermeet, yöpymiskamppeet ja tarpeeksi vettä kahdelle. Ensimmäinen pysäkki pölyävällä tiellä Titarangiin oli Mount Stokes, alueen korkein huippu. Kyltin mukaan patikka huipulle ja takaisin kestäisi viisi tuntia. Craig otti mukaan pari litraa juomavettä, ilma kun oli pirulaisen kuuma.

Heti reitin alettua mulle tuli epäilyttävä tunne että tämä polku saattaisi olla mulle iso pala purtavaksi. Nousu alkoi heti jyrkkänä, ja tunnin nousun jälkeen oli pulssi aika korkealla. Joissakin paikoissa nousu oli todella jyrkkää, ottaen huomioon että reitin pitäisi olla melkolailla kaikkien käveltävissä, eikä mun sielulle tuonut rauhaa reitin varrelta löytynyt hautakivi. Mount stokes oli todella nimensä arvoinen, ja huipulle pääseminen tuntui oikein mukavalta. Ihailimme maisemia aikamme, katsoen kuinka iso pilvi ajelehti Portagen suunnasta suoraan Mount Stokesin päälle, ja siinä sitten istuttiin. Pilvessä. (http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=78677293, http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=78677275)

Lasku oli haastava, kun jalat tuntui spagetilta. Craig kaatui kerran, ja mä iskin polveni kipeänlaisesti kiveen. Craigin auto tuntui kiehuvan kun istuimme siihen. Reissuun oli mennyt vain 2,5 tuntia. Edessä oli vielä puolen tunnin ajelu Titarangiin. Mä en vissiin ollut juonut tarpeeksi vettä tai syönyt tarpeeksi, mutta mun voimat katos totaalisesti seuraavaksi pariksi tunniksi. Kun pääsimme Titarangin nurmelle, rojahdin maahan ja totesin että musta ei oo apua teltan pystyttämisessä. Craig ei apua toki tarvinnut. Käsittämätöntä millainen erämies on vuodessa kahdessa kuoriutunut Chicagolaisesta ystävästäni.

Saatuani hitusen voimistani takaisin (pari appelsiinia ja vedenjuonti auttoi) lähdimme kalastamaan. Craig näytti mulle minkälaisen palan leikata syöttiä koukkuun ja kattoi pöydän mulle valmiiksi. Viskasin ensimmäisen syötin veteen, ja heti oli kala kiinni. Ensimmäisella heitolla.

Nykäisin rannalle heti fisun, jonka Craig kertoi olevan "blue cod" (ei harmainta haisua käännöksestä). Kala oli yllättävästi jopa rajoitusten mukainen. Craig joutui auttamaan mua aluksi hiukan, edellisestä kalastusreissustani oli aikaa varmaankin kymmenen vuotta. Lopulta hänkin pääsi keskittymään heittelyyn, ja sai samoin tein pikkuisen hain ylös vedestä. Kertoi lajin olevan haara jota haukutaan nimellä "dogfish"). Sen päätimme päästää takaisin, tuskin siitä olisi hääviä syömistä saanut. Plus, niitä ei saa kalastaa, ovat rauhoitettuja.

Ilta alkoi hämärtyä ja pieni kiviröykkiö jolta kalastimme alkoi kadota nousuveteen. Nälkä oli kauhea, ja ajoimme teltalle. Craig valmisti pimeydessä otsalampulla varustettuna meille kunnon kimpaleet siankylkeä ja aloimme rommin juonnin ja naisista puhumisen. Tämä se on elämää, ihmiset. Illan kruunasi ihan käsittämättömän kirkas meteori joka paloi taivaalla kuusi-seitsemän sekuntia ennen katoamistaan. En ole ikinä nähnyt mitään tuollaista.

Craig kääriytyi autoonsa nukkumaan, ja minä menin telttaan. Heräsin yöllä siihen kun leirintäalueella mustanaan parveilevat WICCA- linnut yrittivät nokkia tietään kalasaaliitten luo. Unenpöpperöisenä nostin pakit vaan telttaan ja hätistelin todella oudon näköiset lentokyvyttömät paskiaiset hiiteen.

Aamulla Craig yritti saada mua mukaan kalastamaan toiselle puolelle Titarangia, mutta mulle maistui uni teltassa liian hyvin. Aamusade joka ropisi teltan päälle teki kokemuksesta vielä mukavemman. Craig palasi tunnin jälkeen todettuaan nousuveden toimineen häntä vastaan, eikä hän päässyt kalavesille jonne hän halusi. Purimme teltan ja ajoimme takaisin Portageen, jossa oli pakko mennä uimaan. Ramatti oli palannut viikon lomaltaan ja liittyi seuraan. On se hieno näky, valtava maorimies kun paiskautuu veteen pommittamalla.

Craig poistui talolleen valmistamaan kalasaaliin, ja pyysi kaikkia saapumaan talolle seitsemän aikaan illalla. Itse otin tiistaipäivän rennosti, uudella koneellani leikkien. Illan tullen menimme Craigin talolle ja nautimme todella herkullisen päivällisen. Adelle oli valmistanut pöytään villisikaa, ja Craig oli tehnyt monenlaista hyvää meren antimista. Craigin kotitekoinen olut sen sijaan… ei hääviä. Yritimme kohteliaasti Luken kanssa kiskoa sitä alas, mutta emme yksinkertaisesti pystyneet. Kaikki taas pössytelivät paitsi minä. Ei se mua haittaa, mutta en mä oikein diggaakkaan. Tapasin Adellen miehen myös, hitusen alle 60 -vuotiaan Philin, joka oli ilmiselvä prätkäjätkä. Joulupukilta valkoisessa parrassaan näyttävä herra kertoi meille mitä kaikkia ongelmia olivat Adellen kanssa kohdanneet taloa rakentaessaan viereisen rinteen päälle.

Blair heitti mut ja Luken illan lopuksi talollemme uudella autollaan. Pirulainen oli onnistunut kieroilemaan vakuutusrahoillaan itselleen paremman auton - otetaan nyt kuitenkin huomioon että se ajoi sen autonsa rinteeltä alas ilmiselvästi humalassa.

Keskiviikkona oli taas aika mennä töihin.