Osa 6: Bluebridge Ferry 4.2.2008

Lauantai 2.2.2008

Missään vaiheessa en oo valittanut etten olisi unirytmiin päässyt mutta nyt on pakko vähän valittaa. Vaikka kuinka tuli muutama olut otettua niin nyt meni jatkuvasti unet pitkäksi. Taas yli puolenpäivän, joka nyt on suoranaista ajanhaaskuuta kun pääsee Sydneyssä kerrankin roikkumaan. Nytkin oli herätys laitettu mutta ku ei tuu mitään.

Eip voi mittään. Pihalla oli ennustuksista huolimatta tosi nätti keli, ja aloitin päivän ottamalla pikaisen metroajelun lentokentälle, millään ei halunnut jättää lentolippukysymystä ilmaan roikkumaan. Sydneyn lentokentältä on pikanen varttitunnin metroajelu keskustaan. Air New Zealandin toimipiste oli luonnollisesti äärimmäisimmässä kulmassa mitä paikasta löytyy. Eikä niistä lipuista mitään syytä ollut murehtia, check in-tätit sen mulle varmistivat.

Kaupungille takaisin, ja hostellilta loput varatut rahat messiin, unohtuneet kun olivat. Nyt meni kaupungilla kiertelyksi, niin kaunis oli sää (http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=75417506 ). Joka paikassa varoitellaan ihosyövästä. Täällä päin muoilmoo meinaa toi uv –säteily olla tosissaan riski. Just lukaisin paikallisesta lehdestä aamukahvilla että nyt asteikolla 1-11 säteily on 11. Nice.

Loput aussidollarit päätin laittaa ruokaan, kuvottava läski kun olen. Lounaaksi taittui kebabrulla jossa oli aika montaa eri eläintä sisällä, ja jälkiruoaksi nautin parasta perkeleen juustokakkua mitä oon ikinä syöny Darling Harborin Starbucksissa. Mua vain ketuttaa se kahvi! Mikä heviletti siinä on että sitä ei voi nauttia ilman kolmen sentin kermakerrosta tai äärimmäisen tiivistettynä kurana? Kiukuttaa.

Ei enää. Jonottamaan Beowulf 3d:n näytöstä varten. Sisälle astuessa saan käteeni hölmöimmän näköiset lasit ikinä, ja leukahan siinä taas tippuu maahan kun näen salin. Arvioisin sen screenin olevan jotakuinkin 70x40 metriä, se on ihan naurettavan kokoinen. Luonnollisesti ihan sen edessä ei ole istumapaikkoja. Siinä saisi kiitettävän niskavamman.

3d –leffa nyt ei sinällään ole maailman uusin keksintö, mutta tämä IMAX nyt tarkoittanee sitten sitä, että se on digitaalisesti käsitelty. Ohan se hemmetin nättiä, kun lähtee leffa pyörimään. Välillä lentää kalusteita itseä kohti ja tekee mieli kumartua, välillä Angelina Jolien alaston takamus on niin lähellä että tekee mieli... katsoa muualle?
Beowulf on oikein nautittava kokemus, Zemeckis onnistuu paremmin kuin pitkään aikaan. Vähän se on unohtunut kans kikkailemaan tekniikan kanssa niinkuin Lucaskin, ja Cameron. Vanhoja patuja kaikki tyynni.

Purkaudumme elokuvateatterista pihalle ja Darling Harbor näyttäytyy uudessa, iltavalaistusloistossaan. Ohan nättiä, ja ravintoloiden terassit notkuu ihmisiä syömässä kalliita illallisiaan. Todella lämmin ilta. Tepastelen pari kilometriä ylös tsekkaamaan Sydneyn Observatorion, ja kävelen samoin tein takaisin alas. Ei tullut kauheasti ajeltua kalliilla metrolipuilla niin paljon kuin oli tarkoitus. Ei Sydneyssä ihan välttämättömiä.

Saavun hostellille, ja kämpässäni korealaispojilla on oikein jonkinlainen juhlistus käynnissä. Ovat piirissä lattialla, ja siemailevat olutta. Pyytävät oikein liittymään joukkoon, enkä mä ilmaisesta oluesta kieltäydy. Onpas nihkeetä. Mä lypsän sälleiltä puheenaihetta toisen jälkeen. ”well.. what kind of music you guys like?” Jokaista kysymystä seuraa pieni neuvottelu keskenään, jonka jälkeen miehistä rohkein sanoo vastauksen. ”Korean pop”.

Lopulta, muutaman oluen jälkeen Korean muuri sortuu ja keskustelu käy jouhevammaksi. Nämä 18 –vuotiailta näyttävät 26 –vuotiaat herrat opiskelevat kaikki lääkäreiksi, ja ovat yhteisellä talvilomallaan. Uusi Seelanti oli ollut kokemuksena hieno, Sydney ei heille niinkään. Onko tuo nyt ihme kun en kertaakaan nähnyt poistuvan hostellilta. Aina kun kerron jotain itsestäni, he nyökkäävät yhtä aikaa ja huokaisevat kunnioituksesta ”ooooooh”. Todella hämmentävää, mutta kyse on kohteliaisuudesta. Itse kun pääsin juuri kertomasta miten vaikuttavaa mun mielestä on että sällit valmistuu lääkäreiksi. Jos mä olisin sanonu että ”i live in my mother’s basement”, olis sitä seurannu “oooooooh”.

Siirrymme yhteistiloihin, jossa korealaiset jatkavat keskusteluaan päivän politiikasta kielellään, ja mä kirjoittelen blogit kuntoon. Aussidollareita on taskun pohjalla vielä sen verran, että pyydän sällejä lähtemään mun kanssa yökerholle. ”Early flight”, kuuluu vastaus, ja käyn yksin ihmettelemässä viimeistä kertaa Sydneyn yöelämää. Mun lentohan lähti vasta klo 11.30, ei paha ollenkaan. Ja Korealaisethan herättää jos ei muuten. Laitoin muutamankin herätyksen klo 9 nurkille ja simahdin.

Aamulla herään siihen kun siivooja kyselee huonolla englannilla, mitä teen vielä sängyssä. Ei tarvitse edes katsoa kelloon.

Katson kuitenkin. 11.35.