Osa 5: Railway square hostel 2.2.2008

Perjantai 1.2.2008

Ei oikein meinannut päästä unirytmiin, tai siis tuli vähän taas nukuttua myöhälle. Noh, pienistä välittämättä suihkun kautta kylille. Muhun oli otettu yhteyttä juuri ennen reissun alkua suomen kilroylta, liittyen lentolippuihini Air New Zealandilla. Ilmeisesti lentonumerot olivat muuttuneet jossain määrin, ja mun oli paras käydä selvittämässä paikallisella toimistolla aiheuttaako tämä ongelmia tahi toimenpiteitä.

Tsekkasin google mapsista missä toimisto sijaitsee ja suuntasin metroa hyödyntäen sinne. Ei vain meinannut löytyä sitten millään. Mainitsinko jo, että satoi? No, satoi. Ne eilen niin lumoavat naiset olivat nyt pukeutuneet sadeviittoihin ja kaikenlaisiin ylimääräisiin pukineisiin. En pitänyt. Kiersin korttelin jossa palvelu väitti toimiston olevan ja lopuksi turhautuneena kysyin parkkivalvojasedältä missä se on. Veikkasi koko paskan muuttaneen kun ei enää näillä kulmilla näkynyt. Lentolippukysymys jäi ilmaan roikkumaan.

Viestitin Kimmolle että kuinka Nightwishin rakennusta saisi mennä kyyläilemään keikkapaikalle, johon vastauksena sain tunnin parin päästä. Kartan perusteella ihan nurkan takana oli Darling Harbor. Olipas nättiä, harmaasta taivaasta huolimatta (http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=75368146 ). Ensimmäisenä silmään pisti Sydney Aquarium, jossa olisi ollut kauhean kiva nähdä jos olis ollut rahaa. Olin nyt kuitenkin päättänyt että tämä piipahdus oli budjettipiipahdus. Vastaavia tilanteita tuli useita eteen päivän mittaan. Päiväbudjetti oli tiukka 20 eur.

Ihmeteltävää oli kylläkin ilman lipun ostoakaan. Satama-alueella kuhisi paljon jengiä, ja poikkesin toisella rannalla sijaitsevaan ostoskeskukseen. Nappasin taas latte –kahvin ku ei nää täällä oo regular coffeesta kuullukaan. Lopulta edessäni nökötti se mitä olin tänne satamaan tullut etsimään: Imax –teatteri. Maailman suurin screeni. Päätin käydä katsastamassa mitä teatterissa pyöri. Kaiken maailman 3d –dinosaurus –esityksiä ja muuta. Olihan siellä eräs kunnon leffakin, Beowulf. Mun tämän illan suunnitelmat oli tosin aika tiiviisti lukossa Nightwishin suhteen, mutta huomiselle ostin lipun klo 21 näytökseen.

Tiputtelin kävellen hostellia kohti, ja vastaan tuli kaikennäköistä vänkää. Kiinalainen puutarha jäi ulkopuoliseksi vilkaisuksi, sisäänpääsy olisi maksanut jotain. Pari Sydneyn suurinta messukeskusta tuli vilkaistua päällisin puolin. Todella mielenkiintoinen oli valtava kirpputorikeskus keskellä kylää, jossa yksityiset kauppailivat kaikennäköistä krääsää. Siellä tulikin seikkailtua tovi (http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=75368213 ).

Talsin takaisin hostellille, ja pikainen kelloon vilkaisu kertoi että oli aika lähteä keikkapaikalle. Metrolipulla pääsi ihan tämän läntisessä sydneyssä sijaitsevan teatterin kulmille, ja astelin ovelle soittaen Aholan Kimmolle heti ovelta. Voi niitten muutamien goottiteinien ilmeitä kun tämmönen jässikkä pääsee jonojen ohi. Heh (http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=75368177 ).

Vanha teatteri oli keikkapaikkana oikein hyvä, kapasiteetti 2400 henkeä ja ilmeisesti oli myyty liput aika hyvin ennakkoon. Vaikka tiesin Nightwishin olevan tunnettu, niin on se silti aika huvittavaa että nämä Kiteen sällit on maailmantähtiä täällä. Kimmo kertoi mulle kaikenlaista hauskaa kiertueen varrelta, varsinkin Kiina oli ollut koettelemuksena heille melkoinen. Juttelimme paikallisesta hameväestä edelleen samalla ihmetyksellä. Talon teknikko oli hauska viiskymppinen Crocodile Dundee, jolta ei jutut liioin loppunu.

Nightwish kävi lavalla tekemässä Soundcheckin ja mun mielestä se kuulosti hyvältä ekasta soinnusta viimeiseen. Kimmo sensijaan ravisteli päätään ja väänsi namiskoita kuin viimeistä päivää. Feikkaakohan se ton? Ei noi miksaajat oikeesti mitään tee.

Aloitettuaan Nightwishin kanssa 2004 Kimmo on kiertänyt maailmaa melkoisesti bändin kanssa. Tämä on jo toinen Australian rundi, ja nähtyä on tullut Etelä-Amerikkaa ja kaikenlaista. Vilkaisu ukon facebookin ”where i’ve travelled” –osioon riittää: sitä on tullu reissattua.

Mulle, kohtuullisen tuoreena kaverina musiikkimaailmassa on vaikee ymmärtää mitä kaikkee se on tehny mutta paljon se on. Aika paljon arvostuksesta kertoo se, jos sut kutsutaan miksaamaan euroviisuja. Mutta pohjalaisiahan tässä ollaan, ja pohjalaisena kimmo mut esittelee marcollekin. Mä oon backstagella Nightwishin kanssa. Take it cool. Onneksi mulla on mun ipod jota voin näprätä, ihan niinku mua ei vois vähemmän kiinnostaa että Anette avaa ääntään ihan vieressä, tai Tuomas vaihtelee ajatuksia pervoista youtube –linkeistä kimmon kanssa. Tää bändi näyttää olevan hyvässä kuosissa, kaikkien välit on hyvät ja homma vaikuttaa ihan erilaiselta kuin tarjan aikaan. Marcolle kerron muka-coolisti kuinka oon löytäny sen vanhan Tarot –keikkanauhoitteen Dinosaurock –arkistosta vuodelta 89. Ajatelkaa, 19 vuotta sitten!

Hirvee kutina olis pyytää yhteiskuvaa, mutten mä nyt herranjumala kehtaa. Kimmon vieraana.

Paikalla ovat myös Ewo Pohjola ja Toni Peiju, mulle jo entuudestaan tutut herrat King Foon ruorista. Miehet kulkevat bändin mukana maailmankiertueella pitäen huolen kaikista käytännön asioista. Keikkapaikalla miehet tyytyvät myymään paitoja. Aussinuorukaiset jotka parveilevat ostamaan bändin tuotteita eivät aavistakaan että tässä on pari suomen raskaan musiikin tärkeintä kasvoa. Kovia sällejä.

Paikallinen lämppäri, Lord (kyllä vaan, ilman iitä) lämmittää yleisöä ja lopettaa tyylikkäästi (?) Bon Jovi –coveriin. Heh, tsekkasin muuten Lordin keikkakalenterin ja niitten ainut merkattu keikka on Uudessa Seelannissa maaliskuussa. Lisää suomalaisbändejä.

Kapuamme Kimmon kanssa ylös miksauspöydän taakse, ja mun on vaikea uskoa silmiäni: jengiä on saapunut paikalle niin maan perkeleesti. Tekee mieli mennä sanomaan eteen että ”hei, noi on Kiteeltä, oikeesti.”

Kun keikka alkaa mä ymmärrän mistä on kyse. Käsittämätön karjunta ympärillä, ja intronauhan soidessa tässä ihan ei-niin-suurikin fani huomaa olevansa todella vakuuttunut. Kivelän Marko oli käynyt katsastamassa bändin oulussa, myöskin Kimmon vieraana, ja oli mulle jo yrittänyt kertoa että tää oikeasti toimii. Oikeeshan se taas oli. (http://www.youtube.com/watch?v=APD2i2Uh4ZY )

Anette on muuttanut kokonaisuuden täysin. Tarjan aikana bändi ei riehunut lavalla, ei jutellut mukavia yleisölle. Anetten mukana hommaan on tullut terve ripaus huumoria ja sitä perkeleen rasittavaa ruotsalaista pirteyttä. Ja se tarttuu muhunkin! Tuo entinen Abba –coverbändin laulaja tekee lavalla kaiken mahdollisen mitä mielestäni metallibändin laulajan pitäisi välttää: se soittaa ilmakitaraa! Nyt se näyttää pirunsarvia silleen tyttömäisesti! NYT SE HERRANJUMALA LAUKKAA NÄKYMÄTTÖMÄLLÄ HEVOSELLA JA SOITTAA SAMALLA ILMAKITARAA PIRUNSARVIKÄDELLÄ! Ja silti, toimii. Uskomatonta. Holopaisen joskus lausuma määritelmä ”Peppi Pitkätossu helvetistä” osuu naulan kantaan.

Setti on tarkasti suunniteltu sekoitus vanhaa ja uutta. Tarjan biisit menevät välillä ihan Anetten laulukyvyn ylärajoilla, mutta hyvin se nekin klaaraa. Keikan päätyttyä hikiset australialaisnuorukaiset tulevat kyselemään multa, mihin menemme bändin kanssa seuraavaksi. Rutiinilla vastailen, osa crewiä kun olen. Kimmo jopa tapaa Sydneyssä asuvan Kauhavalaistutun, joka kirvottaa meidän kolmen kesken välitöntä pohjalaisvittuilua.

Kiitän Kimmoa kunniasta ja lähden takaisin hostellille. Laumoittain Nightwish –paitoihin sonnustautuneita teinejä vaeltaa junaan, joille on maailman uskomattomin juttu että mä oon oikeasti suomesta.

Kello kun oli vasta puoli kaksitoista, päätin käydä katsastamassa ihan naapurissa olevan yökerhon. Kaupunginosa jossa asustelen on suoranaista backbacker –aluetta, hostelleita joka nurkassa. Tämähän tarkoittaa luonnollisesti sitä, että yökerhossa on kovin monennäköistä porukkaa. Nautin pari olutta ja naureskelen ihmisille. Yritti mulle joku nätti norjalaistyttö jutellakin, mutta mä menin niin lukkoon siitä että joku yritti oikeasti puhua mulle yökerhossa etten saanu sanaa suustani. Kerranki. Halpaa olutta, tuoppi kustansi vain kolmisen euroa. Ja edelleen, paljon kauniita naisia.

Hostellilla, pikkupöhnissä, kirjoitin vielä hiukan blogia kun brittinuorisoa liittyi seuraani. Heitä kiinnosti mitä teen, mutta tyydyin väittämään että teen töitä. Kaksi tyttöä ja poikaa olivat jo siinämäärin kutumeiningeissä, etten halunnut olla tiellä. Kun jutut menivät tosi levottomiksi, vetäydyin neitsytkammiooni kolmen korealaisystäväni kanssa.