Osa 4: Railway square hostel 1.2.2008

Torstai 31.1.2008

Meinas vallan mennä pitkäksi unet. Heräsin niin syvästä unesta koko Hong Kong –episodin jälkeen, että mun purenta tuntui olevan vinossa. Mä olin maannu omituisessa asennossa ja mun ylä- ja alaleuka ei oikein osunu yhteen. Ei siinä, aamutoimien jälkeen, hyvästi jo iltapäivän puolella lähdin kaupungille. Päätin talsia läpi ydinkeskustan.

Australialiset naiset on kauniita. Sweet jesus. Taisin jo mainitakin, mutta silti. Oli nää sitten mistä mantereelta tahansa, niin silmät tippuu katuun poikkeuksetta. Ehkä sillä on jotain tekemistä asian kanssa, että asteita on lähemmäs 30. Mutta ei liian kuuma kuitenkaan. Just soppeli. Muita huomioita?

Liikenne, vasemmanpuoleinen sellainen. Tää ei oo niin yksoikosta, että autot vain ajaa väärällä puolella tietä. Ihmiset liikkuu kaduilla nurinpäin. Mä meinaan AINA väistää väärältä puolelta. Kaikki on nurinkurin. Kulkeminen kadulla on jatkuvaa väärältä puolelta ohittamisyritystä. Vaikkei olisi ihmisiäkään kauheasti. Kun ylittää tietä, pitää katsoa ENSIN oikealle, SITTEN vasemmalle. Ensimmäisenä iltanani olin ylittämässä katua ja katsoin jälkimmäisellä puolikkaalla vain rennosti oikealle kunnes huomasin kolmen kaistallisen taksiarmadan lähestyvän.

Kiertelin levyliikkeitä ja muuta hauskaa, hintataso vaikutti olevan himpun suomea halvempi. Ensimmäinen ruoka-annos irtosi food courtista jossa kana-riisi –annos ei kustantanut 7 dollaria enempää. Kävin tarkastamassa Sydneyn näsinneulan, Sydney Towerin, mutta en sitten viitsinyt haaskata rahojani siellä huipulla piipahtamiseen. Eräs katutaiteilija kiinnitti huomioni, käsittämättömän tarkkaa työtä. (http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=75351801 ) Herra käytti sekatekniikkaa, puuvärejä, maaleja ym. Uskomaton ukko.

Sydneyn keskustan suurin puisto, Hyde Park, oli kovin miellyttävä kokemus. Ihmiset loikoilivat hellettä palvomassa, osa varjossa hellettä piilossa (http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=75351794 ). Oli muuten erikoisimpia lintuja mitä oon nähnyt, mutta pulut on tännekki levinny. En kyllä ymmärrä miten.

Eräs pultsari käväisi juttusillani. Tämä kastanjanvärinen miekkonen herätti mielenkiintoni vasta kun tajusin että hänellä on suomen lippu paidassaan. Kysyin mieheltä tietääkö hän edes mitä tuo kangasmerkki rintapielessään tarkoittaa. Eihän se tiennyt, mutta silti annoin ensimmäistä kertaa ikiaikoihin almuja, ja pyysin muistamaan mitä lippua tietämättään kantoi.

Jatkoin vaellusta pohjoiseen, ja saavuin pohjoiseen satamaan. Ilmeisesti mun ostama metrolippu käy jonnekin tänne. Ennenkuin loikkasin laivan kyytiin naureskelin hetelmäfirman persikkateokselle (http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=75351805 ). Lauttaan kävi lipuke sujuvasti, hyppäsin kyytiin. Helle hemmotteli Sydneytä, ja puolityhjällä lautalla tuli mahtava tilaisuus ottaa kengät pois ja nostaa jalat kaiteelle. Sydneyn oopperatalo näyttäytyi kaikessa loistossaan. Aika erikoisen rakennuksen se Tanskan Alvar Aalto on kyllä säveltänyt. (http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=75351810)

Lautta suuntasi pohjois-sydneyyn ja takaisin, mutta mulla ei ollut aikomuksenakaan nousta pois. Kyydissä fiilistely riitti. Uskomattomia asumuksia ihmisillä, huviloita ja omakotitaloja vihreissä rinteissä, palmujen keskellä. Ja te paskiaiset istutte siellä räntäsateessa. Heh.

Lautan lipuessa takaisin rantaan ihmettelin Sydneyn toista kuuluisaa nähtävyyttä, Harbour Bridgeä (http://www.geoffknagge.com/photos/Sydney/bridge.jpg ). Sen päälle pääsi kävelemäänkin, mutta mua ei nyt juuri huvittanut. Melkonen rakennelma kuitenkin. Istuin nurmikolle ihmettelemään, ja huomasin ettei väsy ollut vieläkään väistynyt. Päätin tsekata bussiaikataulua, jos vaikka rannalle pääsisi loikoilemaan. Vähän liian monimutkaista oli sikatilallisen pojalle. Poimin bussin summanmutikassa ja loikkasin kyytiin. Ei mennyt kauaakaan kun simahdin. Heräsin jossainpäin, ilmeisesti itäistä Sydneytä ja loikkasin bussista. Kings Cross? Pikainen metrokarttaan vilkaisu ilmaisi mulle että olin aika lähellä Bondi Beachia. Olisi sinällään ollut hienoa mennä tsekkaamaan tipuja, mutta ilma alkoi jo jäähtyä. Kävin kahvilla pienessä nurkkakahvilassa jossa ei ollut ketään muuta. Kassaukkoa kiinnosti kovasti mistä olen. Aussiuutiset luettuani jalkauduin Sydneyn keskustaa kohti.

Ferrari –automyymälä (http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=75351820 ). Jep jep. Kohteliasta henkilökuntaa, mutta ymmärrän miksei kukaan yrittänyt myydä mulle mitään. Täällä oli niitä lutusia Ferrarin ajohaalari –vauvapukuja. Hard Rock Cafe tuli myös tsekittyä matkalla läpi hämärtyvän Sydneyn. Kävelykilometrejä alkoi olla kertynyt jaloille jo kiitettävästi.

Hostellilla oli grillausmeininki päällä, ja vaivaisella 3 dollarilla sai ostettua hodarin ja oluen. Oli muuten aika perkeleesti parempi hodari kuin mistä jenkit on ikinä kuullukaan. Käsittämättömän hyvää. Aholan Kimmokin viestitteli että olivat Nightwishin kanssa saapuneet kaupunkiin ja lyhyesti tuli tekstarivaihdossa hänenkin kantansa paikallisesta tipuväestöstä ilmi.

Alkoi ukkonen ja sadekuuro. Kuuntelin muitten hostellivieraiden kanssa ruuan äärellä katoksen alla soittanutta coverbändiä, ja päätin vielä lähteä kaupungille. Mitäs sitä tekis, jotain sosiaalista vai vain mennä leffaan?

Mitäs luulette?

J.J. Abrahamsin uusin, Cloverfield oli kiinnostanut mua jo pitkään. Nk. Blair Witch –tekniikalla kuvattu leffa lähestyy Godzilla –mallin katastrofielokuvaa aivan uudesta näkökulmasta, yksilötasolta. Kerronta tapahtui näppärästi videokameraa käyttäen ja mielestäni raina kyllä onnistui sekoituksessaan. Ehkä illan parasta antia oli kuitenkin ennen leffaa tullut UUSIMMAN STAR TREKIN TEASER-TRAILERI.

Jussi, käy tsekkimässä. Ja Lissu. Oli Cloverfield’kin hyvä. Tosi hyvä.

Takaisin hostellille palatessani ihailin Sydneyn yötaivasta, jolla ukkosti yhä. Mun huoneeseen oli saapunut kolme korealaiskaverusta, joita ei oltu puheliaisuudella pilattu. Yritin käynnistää dialogia, aikalailla siinä onnistumatta. Ehkä se johtu siitä että ne tais nukkua. Niinkuin minäkin hyvin pian.