Osa 18: Marlborough Sounds 17.2.2008

Lauantai 16.2.2008

Tätä kirjoittaessani saan tässä samanaikaisesti kestää jos jonkinlaisia kyhnyytysääniä seinän takaa, á la eräs brittipoika ja eräskin alabamalaistyttö. Tästä teksistä saattaa siis tulla tynkä, on brutaalia kuunneltavaa ja saatan juosta mereen.

Asiaan.

Lauantai sarasti, ja mulla oli aamuvuoro. Kuten jo tuli mainittua, viikonlopun säästä ei oltu luvattu herkullista, ja koko aamupäivän tihkutteli niskaan. Kaikkia tuntui jännittävän hääseurueen puolesta, olivat niin kaukaa kuitenkin tulleet.

Aamupalaa syödessäni ihmettelin miksi Charlie, sympaattinen Fijiläiskokkimme, paiski toista vuoroa putkeen. Hän oli kuitenkin ollut illalla sulkemassa mestoja. Selvisi ettei Blairin liikenneonnettomuus suinkaan ollut ainoa torstaina. Myös kokkipariskunta Gabi ja Mike olivat olleet kolarissa, ja molemmat olivat saaneet kolhuja törmäyksessä. Miken kohdalla ”kolhuilla” tarkoitan hajalla olevaa polvea, murtuneita kylkiluita ym. Lisää henkilökuntaa tarvittiin siis aika kipeästi.

Tästä päivästä ei ollut mun kannaltani muodostumassa pitkä, ja olin siitä ihan mielissäni. Sharpie oli mun parina, vaikkakin keskittyi taas kaikkeen muuhun paitsi työntekoon.

Olin heittämässä pickupilla roskasäkkejä jätesäiliöön kun pieni takkuinen musta kissanpentu loikkas auton penkille. Olin jättänyt oven auki. Säikky pieni elukka ei ollenkaan tykännyt siitä että itse olin tulossa autoon ja meinas tulla silmille. Laukkasi niin maan perkeleenmoista vauhtia puskiin. Täällä on sama ongelma kuin Suomessa, kesämökeillä. Yritin selittää näille että ”Don’t take a summercat”, muttei ne jummartanu mua.

Ihmeellisellä luojan lykyllä "taivas repesi"(*) juuri sopivasti puoleksi tunniksi häitten aikana, ja aurinko paistoi kauniisti. Seurasimme hymyssä suin Sharpien kanssa seremoniaa sopivalta etäisyydeltä. Olipa onnellisen näköistä porukkaa. (*Savon kielipoliisi osoitti myöhemmin tänään että sanonnalla "taivas repeää" tarkoitetaan aivan jotain muuta kuin auringon esiintuloa. Toim. Huom.)

Lyhyenlännän työpäivän jälkeen vaihdoimme laatusisältöä koneittemme välillä Michalin kanssa. Kaverilla oli iso läjä leffoja, joista tulisi vielä mukavaa ajantappoa. En kylläkään ollut ehtinyt katsomaan tähän päivään mennessä juurikaan yhtään leffaa Portageen tultuani. No, se City of God tuli katsottua, ja Stacy huikkasi ylös katsomaan seuraavaa.
Babel tuli siinä sitten vilkaistua. Erikoinen leffa, sekotettu Cate Blanchetin ja Brad Pittin tyyppisiä meganäyttelijöitä harrastelijoiden kanssa, kuvattu aivan ympäri maailmaa. Taisi ottaa muutamia Oscareita viime vuonna, ja olihan se hyvä.

Auringonlasku oli mainion näköinen, ja siitä oli pakko näpsäistä foto (http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=76161802 ). Kuvan otettuani kuulin älämölöä laiturin toiselta puolelta, joka piti mennä katsastamaan. Siellä olivat Ramatti, Blair ja Sharpie, jälkimmäisen veneessä. Oluitaan nauttimassa. Liityin seuraan, kuuntelemaan Sharpien tarinoita ja U2:n hittejä yhteisesti laulettuna. Hassua kuunnella kun viiskytvuotias kaveri puhuu naisista niinku pikkupojat. Ehkä se vähän yrittää olla yks pojista.

Oluiden loputtua menimme Snapperiin bilistä pelaamaan. Luken kanssa haastoimme Sharpien ja Blairin, ja voitimme. Totuuden nimissä ne oli molemmat vaihteeksi pöhnässä. Sen jälkeen oli Luken vuoro pyyhkiä shakkipöytää MikkoJokipiilla. Kaikki olivat suuntaamassa ylös Blairin talolle juhlimaan, mutta me olimme shakkipelin syövereissä eikä nyt oikein maistunut.

Sen sijaan lähdimme isommalla porukalla katsastamaan uudestaan eilisiä kiiltomatoja. Mun ja Michalin mukaan lähtivät Clara, Luke ja Tariq, josta kerron teille hiukan.. nyt.

Tariq on Utahilainen 25 –vuotias vanttera nuorimies, joka ilmiselvästi ei vahingoittaisi kärpästäkään. Mies puhuu heleällä, lähes eunukkimaisella äänellä ja on aina ystävällinen. Hän lienee myös ainut kaikista täällä joka on tiennyt Suomesta jotain muutakin kuin että se on jossain päin Eurooppaa. Oikeastaan kaverin jatkuva triviatietous käy välillä raskaaksi, kun hän kyselee kansalliseläimistä juomalauluihin.

Tässä pari iltaa sitten Tariq oli viittä vaille lähdössä kotiin, kun hänen kotoaan tuli aika ikäviä uutisia. Hänen vanhempansa olivat eroamassa. Tariq oli ollut tukena omalle äidilleen tilanteessa, jonka seurauksena hänen isänsä oli ilmoittanut pojalleen ettei tämä enää halua ikinä nähdä häntä. Kyseessä oli jonkinlainen kolmas pyörä –draama, ja vietimme Alastairin kanssa pitkän illan keskiviikkona yrittäen piristää miestä. Onneksi seuraavana päivänä asiat olivat menneet eteenpäin ja Tariq päätti jatkaa Portagessa.

Alastair ja Tariq ovat suunnitelleet jo jatkoakin reissulleen. Herrat ovat lähdössä Phuketiin, aika raa’anlaiseen kickboxing –kouluun, ja olemmekin Blairin kanssa hiljakseen lyöneet vetoa siitä kestävätkö pojat siellä kaksi vai neljä päivää.

Uskoani Tariqin luonteenlujuudesta ei nostanut se, että viiden minuutin kapuaminen kiiltomatoja katsastamaan oli ukolle kova koitos. Clara oli ällistynyt eläinten valosta, ja Luke kompuroi oksissa. Tariq suuntasi takaisin alas, koska pimeydessä kököttäminen ei hänelle sopinut. Ei siinä, ei mekään siellä kauaa viihdytty, vaan lompsimme mäen alas, ja nukkumaan.