Osa 11: Marlborough Sounds 9.2.2008
Köntsäviikko-Torstai 6.-7.2.2008
Palasin kämpille, ja purin Blenheimin ostokset. Jengiä parveili jo jossain määrin ympärillä, kun ilmeisesti luvassa oli bileet parin henkilökunnan jäsenen luona. Nämä ihmiset olivat Leilani ja hänen poikaystävänsä Ramatti, Maorilaispariskunta. Leilani on perinteisen näköinen Maorinainen – reippaasti ylipainoinen vaappuva olento, jolla tuntuu olevan hyvä sydän. Ramatti puolestaan on hyvin tyypillinen Maorimies, perkeleen harteikas ukko, suunnilleen mun pituinen. Entinen portsari, luonnollisesti. Valtava rako keskellä hampaitten välissä.
Tarjosin Michalille heti alkuun pari olutta, olinhan hänelle ne auki. Muut suuntasivat ylös omaan tahtiinsa, mutta mä odotin Alastairin kanssa Luken pääsyä töistä. Lopulta suuntasimme ylös Luken autolla. Tie tuntui pimeydessä loputtoman pitkältä, mutta löysimme rinteessä olevan talon, lopulta.
Vaikkei talon parvekkeelta pimeydessä pitkälle nähnytkään, tajusi heti että näillähän on mieletön näköala täällä. Talo ei ollut valtava, mutta pitääkö sen kahdella ihmisellä ollakaan. Meininki oli jo melkoinen, ja illan pöhnäkuninkaana paikalla näytti heiluvan Blair. Blair on, kuten aiemmin tuli tavallaan mainittua, eräänlainen alfauros. Metsästäjä, kalastaja, puheittensa mukaan kauhea naistenmies ja ilmiselvä viihdyttäjä. Seuraan huvittuneena vierestä kun poika huhtoo, tietäen että sillä alkaa 7.30 vuoro seuraavana päivänä.
Illan mittaan tuli naurettua aika monet naurut ja tutustuttua kaikkiin vähän paremmin. Uusi tuttavuus oli Israelilainen Gilad, joka oli saapunut Portageen mua vain pari päivää aiemmin kanadalaisen tyttöystävänsä Beckyn kanssa. Alastairilla näytti olevan kovasti peliä Lindsayn kanssa, se Alabaman tyttö. Just olin varoittanut poikaraukkaa pari tuntia aiemmin että ”the hotties start appearing when you’re drunk”. Peli jatkui ja jatkui, kunnes sen katkaistaan aika yllättävältä suunnalta. Illan isäntä Ramatti rupeaa odottamatta raivoamaan Alastairille, pienelle poikaparalle. Ainoastaan Leilani pystyy rauhoittamaan miehensä, jolla humalapäissään oli herännyt jokin suojeluvaisto Lindsayta kohtaan.
Tilanne rauhoittuu pian, kun itse tajuan kellon olevan liikaa. Herätys klo 10. Blair on yhä huonommassa kunnossa, ja pidän jo käytännön ihmeenä jos mies on jalkeilla aamulla. Michal alkaa olla myös lahjakkaassa kunnossa, ja Alabaman siskokset kettuilevat miehelle hänen Arska-aksentistaan. Michal on melkoinen ilopilleri selvänäkin. Mies hymyilee jatkuvasti. Mulle klassinen lähtömerkki on aina kun ensimmäinen höpöhöpösätkä sytytetään. Otan Michalin ja Claran mukaani ja kiipeämme pimeydessä rinnettä ylös, autoille. Luke antautui viinapirun vietäväksi, ja heitti avaimensa mulle. Kuuntelen pimeässä kun kaksi Tsekkiä kusevat pimeässä ja hihitellen yrittävät kaataa toisiaan.
Pitkä ja mutkikas tie takaisin hotellille menee multa sujuvasti. Clara ja Michal menevät huoneeseensa, itse omaani. Paiskaudun sängylle, herätys päälle, ja nukun. Kunnes herään hetkeä myöhemmin. Luke saapuu huoneeseen, on päässyt jotenkin kämpille. Luihu kikkarapää päättää ruveta kuuntelemaan musiikkia kuulokkeillaan, ja herättää mut tasaisin väliajoin, kysyen heitänkö yhden oluen. Kivuliain hetki yöllä kun herään Luken loilotukseen ”Hey Juuuuude..”
Aamulla kaikki mun oluet on juotu. Luke on myös lähtenyt, meni pariksi vapaapäiväkseen Wellingtoniin. Ajattelin itsekin palaavani maanantaina sinne, jäi läpikulkumatkaksi viimeksi.
Siellähän Blair on, laukkuja auton päälle pakkaamassa, kun saavun paikalle. Ei mitään ongelmia. Paitsi aikalailla punottavat silmät, ja kauhea puuskutus. Vietän taas työpäivän Blairin vanavedessä, harjoittelijavaiheessa kun olen. Loppupäivän tosin työskentelen jo itsekseni, kun pojan fysiikka pettää.
Päivällisellä kuulen eilisten bileitten päättyneen äkillisesti lähtömme jälkeen. Ramatti oli seonnut täysin ja oli (kirjaimellisesti) ruvennut heittämään jengiä ulos. Leilani oli pillittänyt, kaikenlaista perusdraamapaskaa. Täähän on niinku kotona.
Illalla Michalin päättäessä vuoronsa istumme kolmestaan Lee mukana, ja jauhamme kaikesta maan ja taivaan välillä. Ilmeisen moni hyvä tyyppi on lähdössä jo maaliskuun alussa, joka on sääli. Jak ja Lee, Carmen, Danielle, moni muu. Käppäilen alueen ympäri puoleltaöin ja jään tuijottamaan tähtitaivasta. Galaksit ja kaikki näkyy tosissaan ihan selvästi. Linnunrata loistaa uskomattomalla valolla, verrattuna mitä oon ikinä suomessa nähnyt. Epätodennäköinen parivaljakko, GM Dean ja kokki, parrakas Joe istuvat terassilla parantamassa maailmaa. Istun seuraan hetkeksi, kunnes väsymys ottaa vallan.
No comments:
Post a Comment