Osa 6: New York 6.10.2005

Keskiviikko 5.10.

Kuten aiemmin mainitsin, vetäisin kiitettävat 12 tunnin yöunet. Aamulla heräsin taas kerran alapedin Markin selitykseen. Kun yöllä käännyn sängyssä, se kuulemma kuulostaa isolta joukolta steppaajia.

Aamuisen koneella käynnin ja suihkussa viuhahtamisen suoritettuani olin tekemässä lähtöä kaupungille, kun nuori japanilainen ystävämmekin avasi suunsa. Kertoi ottaneensa itselleen vapauden lyhentää Washingtonin vierailuaan kolmella päivällä että saattoi viela tutustua New Yorkiin, oli kuulemma vielä niin paljon nähtävää. Totta turisi. Adam saapui huoneeseen ja kertoi suuntaavansa myöhemmin tänään lentokentalle. Niiden ufojuttujen jälkeen musta oli ruvennu tuntumaan että sen silmissä oli vähän omituinen tuike - hullutuike. Siinä käteltiin ja hyvästeltiin, sitten meikä paahtoi metroa kohti.

Saavuin NBC:n studioille 10 aikoihin. Tilasin 17 dollaria maksavan kierroksen studion tiloissa, ja kiertueoppaamme Karen ja Ahmed saapuivat paikalle. Kiersimme katsastamassa muutaman videopätkän NBC:n historiasta, sekä mm. Datelinen, Saturday Night Liven, Nightly Newsin studiot. Varsinkin SNL -studion näkeminen oli vaikuttava kokemus. Pääsin loistamaan SNL-triviatietoudellani kun oppaat kyselivät turhuuksia kyseisestä ohjelmasta. Ihmettelivät miksi Suomessa edes tiedetään kyseisestä ohjelmasta mitään. Nightly newsin tiloissa simuloitiin uutislähetys. Porukasta poimittiin mut "juontamaan" lähetystä ja eräs vanhempi rouva säätiedotuksia lukemaan. Siinä meitsi sitten juonsi uutiset. Siitä otettiin kuvakin ja lupasivat maililla lähettää, mutta vielä en ole sitä saanut.

Kierroksen päätyttyä eksyin NBC:n myymälään, joka oli kyllä kaltaiselleni fanipojalle tavaroiden taikamaailma. Siellä oli mm. Triumph -koirasta puhuva nukkeversio joka maksoi 25 dollaria. Saattaa olla etta Conan - vierailun yhteydessa se pitää ostaa. DVD - osastolla oli jokainen NBC:n sarja arkistoituna - Columbot, Bill Cosbyt, Seinfeldit, Cheersit, Frendit, SNL. Huhhuh. Onneksi olen köyhä. Conan -osastolla (mukeja, t-paitoja ym.) sormet syyhysivät erityisesti.

Suuntasin kohti Empire State buildingia, ja ajattelin matkan varrella käydä tarkastamassa NY Public Libraryn, onhan kyseinen rakennus vilahtanut niin monessa yhteydessä esim. leffoissa. Kirjaston edessä oli ihmisiä kahvia siemailemassa, ja otin heistä mallia. Ilma oli melkoisen nätti ja lämmin, mutta toki NY on hiukan saasteinen kaupunki. Positiivisena erotuksena tallaisiin Helsinkeihin ja muihin Eurooppalaisiin pikkukaupunkeihin on aidosti sellainen ilmapiiri ettei kukaan ihmettele ja tuijota. Täällä on niin monenlaista kulttuuria ja niin joka puolelta maailmaa etta siinähän diivailus menis elinikä. Tosi kotonaan täällä heti on.

Suuri kirjasto oli... no, suuri. Arkkitehtuuri oli melkoisen komeaa, ja lukusalit (hallit) olivat toinen toistaan hienompia. Paikan päällä oli sektioita maanosittain, joista saattoi löytää kirjallisuutta omalla kielellään. Turvatarkastukset olivat hallien välillä tiukkoja, ettei kukaan voinut ottaa kainaloonsa arvokkaita niteita.

Empire State building on iso, ja ihmiset ajelevat hissillä sen päälle tiirailemaan kaupunkia. No joo. Olihan se korkea, ja näkymät olivat komeat, mutta turistimäärät, jonot, yliviedyt turvatoimet ja rahastuksen maku haisi kaikkialla. Ja New Yorkin päällä oli vielä kauhea usva (tai saastepilvi) joka vähän vielä vei kokemuksesta jotain pois.

Brittipoika, johon olin saapumisiltanani törmännyt siella meksikolaisravintolassa, sattui olemaan Empire Statella juuri samaan aikaan kanssani. Vaihdettiin aina muutama sana kun jonokarsinoissa satuttiin samalle kohdalle. Poistuin Empire statelta vietettyäni katolla 10 minuuttia.

Kun tulin ulos Empire Statelta edessä näkyi shoppailijan paratiisi Macy's. Itse kun en moisesta ole innostunut en jaksanut mennä vielä pilaamaan päivääni tuonne ostossokkeloon. Ilmeisesti kuitenkin maailman suurin Anttila.

Menin siis elokuvateatteriin. AMC Empire 25 lienee legendaarisimpia elokuvateattereita maailmassa. Iso se ainakin on. Lippu maksaa 10,50 $ joka repäistään kerran ja sitten etsiydytään omalle salille. Hauskaahan tässä on se, etta meikä käytti tilaisuuden hyväkseen ja kävi katsomassa kaksi leffaa, koska minkäänlaista ovilla vartiointia leffoissa ei ainakaan päiväsaikaan ole.

Leffa josta maksoin oli Burtonin Corpse Bride. Aivan mahtava leffa, Painajainen Ennen Joulua -filmin tyyppinen goottisatu. Sitten tulin ulos teatterista ja livahdin kerrosta ylemmäs ja astelin muina miehinä katsomaan In to the Blue - toimintarainaa. Olihan se ihan yllättävän ei-paska - mutta lähinnä keskittyi kuvaamaan Jessica Albaa hyvin läheltä veden alla (Ei, en valita!). Enää kolmatta leffaa en kehdannut yrittää puijata, koska nyt tuntui vartiointi lisääntyvän teatterissa. Syy selvisi ulkopuolella: 42nd street oli täyttynyt leffaan jonottavista töistä päässeistä ihmisistä.

Lähdin takaisin hostellille, iltakin alkoi jo hämärtää. Päivä päivältä täällä tuntee olonsa turvallisemmaksi, mutta kyllä hostellimme on vähän sellaisella paikalla etta huonetoverini Markin mielestä olemme kuin lampaita susien keskella. Illalla varsinkin homeboyt liikkuvat kujilla ja silloin ei ihan pimeimpiin nurkkiin kannata hakeutua. Vähän semmonen GTA -meininki. Nigga -puhetta kuulee kaikkialla, riippumatta kaupunginosasta (I'm gonna pop dat nigga, that nigga's full'o shit). Vähän sama kuin eteläisessä Italiassa vieraillessani, en OIKEASTI uskonut että ne hokee "Mamma Mia". Mutta hokihan ne.

Palattuani hostellille otin tunnin nokoset. Ennen simahtamistani huomasin tyynyni alle piilotetun Adamin läksiäislahjan, kortin jossa oli lyhyt mietintälause siitä kuinka avaruusoliot ovat jo keskuudessamme, ja linkki hanen ufoyhteisonsä kotisivuille. Lisään linkin tännekin kunhan olen lakannut hekottamasta. Edit: tässä - http://www.alliesofhumanity.org (tiukkaa settia)

Herään siihen kun huoneeseen saapuu uusi asukas, n. 30 -vuotias Brassi. Kertoo asuneensa New Yorkissa aikanaan 2 vuotta mutta tulleensa siihen tulokseen etta tämä on hieno paikka vierailla mutta aivan kamala asua. Jostain syystä kaikki hokevat samaa. Brassin mukaan jopa New Yorkin pulut ovat todella agressiivisia, ja yrittävät lähinnä lentää kohti. Kun mietin asiaa, niin kyllä niiden pulujen katseissa Public Libraryn edessä oli jotain pelottavaa.

Vielä käyn kadun toisella puolella olevassa meksikolaisessa syömässä ja kuuntelemassa n. 10 pykälää liian kovaa soitettua "Gasoliiiinaa". Siitä nukkumaan. Huomenna taas.

Osa 7->