Osa 5: New York 5.10.2005

Eräs kämppätovereistani, juurikin tämä ikinuori Marky-Mark kertoi ennen nukkumaanmenoa että hänen pitää pitää päällä jonkinlaista henkilökohtaista ilmastointilaitetta yön ajan tai kampässä alkaa haista todella pahalle. En tahtonut kysellä enempää, vaan painoin pään tyynyyn. Kauhea räminä alkoi kuulua alemmasta pedistä, ja luvassa oli todennäköisesti melko huonosti nukuttu yö. Vastapäisessä yläpunkassa nukkuva coloradosta kotoisin oleva 24 -vuotias Adam viittoi hienovaraisesti minulle jo itse ostaneensa korvatulpat.

Tiistai 4.10.

Aamulla lopetin nukkumisen yrittämisen klo 7. Menin hissillä alas, ja ostin hostellin aamupalaa, joka oli hyvin Amerikkalaista. Kahvin kanssa oli mahdollista ottaa pullaa, wienereitä, lettuja (ja tietenkin siirappia) ja suklaapatukoita. Ei mitaan Skandinaavien hömpötyksiä, kuten LEIPÄÄ! Kassan takana toimineet kaksi nuorta jenkkiherrasmiestä olivat kuin nörttikaksoset, tismalleen samanlainen ääni ja habitus. Kaikki kutsuvat minua täällä "sir" joten olen ottanut tavakseni vastata kaikille "sir".

Suihkun kautta takaisin huoneeseeni, jossa Mark selittää hämmentyneen näköiselle japanilaisnuorukaiselle kovaan ääneen kuinka MP3 on hänen ja erään hänen ystävänsä läpimurros, jolla hanen ystävänsä tienasi 75 miljoonaa dollaria. Pakkasin kamat ja lähdin kohti Central Parkia. Adam hyökkäsi kylkeen ja sanoi menevansa itse Metropolitan Museum of artiin, joten jaoimme kävelymatkan.

Keskustelu Adamin kanssa kulki aluksi perusreittejä (Bush, Katrina, öljytilanne, Amerikka) mutta sitten tämä kokoomusnuoren näköinen hongankolistaja kysyi minulta uskonko maan ulkopuoliseen elämään. "Kuinka suomalaiset suhtautuvat Ufoihin?" Tavasin Adamille Juhann Af Grannin nimen, ja jatkoimme matkaa omille suunnillemme.

Central Park on valtava. Käyttäkää vaikka Googlen karttapalvelua (Google Maps) ja zoomatkaa lähelle New Yorkia, sitten sen ymmärtää. Keskellä melkoisen savuista kaupunkia on täysimittainen metsä missä on aivan omalaatuinen ekosysteemi, ja satoja erilaisia eläimiä. Keskellä puistoa on ihan täysimittainen järvi, tenniskenttiä, pari ulkoteatteria, satoja patsaita ja muistomerkkejä, observatoorio... tuossa vain mitä MINÄ huomasin, kun talsin kaksi kertaa puiston lapi. Niin, ja lisäksi kävellessäni pitkän penkkirivistön läpi huomasin miehen lukemassa Arto Paasilinnan kirjaa. Pysähdyin oikein tuijottamaan ihmetyksessäni, mihin mies kysyi "What?". Kerroin ihmetykseni aiheen, ja mies nauroi olevansa itse ruotsalainen ja suuri Paasilinnan kirjallisuuden ystävä. Luki Onnellista Miestä.

Hot Dog -standejä on joka puolella myös. Olin päivän mittaan muutamankin asiakkaana koska ilma on täällä vielä siinä määrin lämmin että janohan siinä tulee. Erityisen mukava standin pitäjä oli keskellä Central Parkia ollut vanha mies joka kutsui mua sir:in sijasta son. "Here 'ya go, son".

Saavuin Luonnontieteen museon ovelle, ja astuin sisaan. Valtava sekin, mutta jos vaikka lopetan tuon sanan käyttämisen ja vastedes lähtöoletuksena on että kaikki mitä näen on valtavaa. Heti päähallissa oli Brontosauruksen ja T-Rexin fossiilit. Tumma kassaneiti viilaili kynsiään niin suurella antaumuksella että "How are you today, sir?" ei tuntunut kovinkaan vilpittömältä. Otin koko paketin, ja lähdin kiertelemaan museota. Jos olisin ollut fiksu, en olisi ottanut kaikkia erikoisnäytöksiä, olisin hyvinkin ehtinyt myöhemmin tulla katsomaan loput. Oli miten oli, museon näyttelyt olivat kyllä vakuuttavan hyviä. Erityisen kiinnostavia olivat Amerikan intiaanit, Polynesian nayttelyt, linnut ja meren elävät, Dinosaurus -osasto seka tietenkin kaikki avaruusjutut!

Tom Hanks ja Harrison Ford olivat ääninä suuressa Rose Centerin sisällä roikkuvassa kupoliteatterissa, jossa lenneltiin ympäri galaksia. Välistä sieppas mahan pohjasta kunnolla. Kokonaisuutena tämä New Yorkin ykköskohteeksi tituleerattu museo oli mahtava. Kun astuin museosta ulos 6-7 tunnin vierailuni jalkeen nautiskelin hot dogin central parkin laidalla. Olihan se ihan sen 2 dollarin arvoinen, paikalliset vain eivät ymmärrä mitaan Turun sinapin paalle.

Rohkaisin itseni sukeltamaan paikallisen metrokaavion saloihin, olin jo niin kyllästynyt kävelemiseen. Totesin kaavion melkoisen helpoksi, ja ostin viikon lipun julkisiin liikennevälineisiin, joka maksoi 24 dollaria -  ei paha. Hyppäsin metrosta 42 streetin ja 9th avenuen kohdalla ja lähdin kohti Times Squarea. Nyt alkoi tuntua siltä että rakennukset ympärillani olivat niin isoja etten enää tohtinut katsoa ylös. Times Square ja sen ymparistö ovat yhtä suurta valoshowta, täynnä turistiliikkeita ja kalliitta kahvioita. Hienolta se näyttää tosin. Jatkuvasti ohi huristelevat turistibussit, jotka ovat täynnä kuvia räpsiviä ihmisia.

Kavelin Times Squarea pitkin kohti Rockefeller Centeria, ajattelin käydä katsomassa miltä se NBC:n studiorakennus nayttää että osaa sitten liikkua ripeästi Conanin nauhoituksiin 12. päivä. Totesin sitten siinä, että Rockefeller Center ei olekaan yksi iso rakennus, se on 19 isoa rakennusta. Öljypohatat on melkosia. Istuin Rockefeller Squarelle ihmettelemään kuhinaa ja join kahvit. Alemmalla pihassa oli paikka jonne aina talvisin rakennetaan se kuuluisa luistelurata, ja joulukuusi ilmeisesti pykätään aina niille paikoille suunnilleen jossa istuin. Sitten huomasin että sisäänkäynti NBC:n studiolle oli ihan vieressäni.

Astuin sisään NBC:n myymälään, jossa katsoin huomista silmälläpitäen NBC:n studioiden esittelykierrosten aikataulut. Voisi vaikka tulla käymään. Kavelin takaisin metroasemalle, ja odottelin metroa puoli tuntia. Oli kuulutusten mukaan pieniä ongelmia saaren eteläpäässä. Takaisin hostellille ja mailin vilkaisemisen jälkeen sänkyyn. Olin niin puhki etta nukuin 12 tuntia putkeen.

Osa 6 ->