Osa 11: New York 11.10.2005

Maanantai 10.10.2005

Heraan aamulla siihen kun yksi hostellin kymmenesta taysin identtisesta latinosiivoojasta tulee pokkimaan kylkeen: "Sir, are you gonna leave today?". Muistankin sitten etta alkuperainen 7 paivan asumiseni on lopussa, ja check out on viimeistaan klo 11. Olin kuitenkin jo varannut jatkoaikaa loppuun asti joten astelen alas selvittamaan asiaa.

Ihanaahan tassa on nyt se, etta hostellin koodissa uloskirjautumisen tulee tapahtua viimeistaan klo 11, ja sisaankirjautumisen klo 5 pm, joten mun on pakko pakata kamat, ja vieda ne alakerran (maksulliseen) lokeroon paivan ajaksi. Hirvean vaivan ja hikoilun jalkeen paasen aulaan, jossa kamppatoverini norski ja meksikaani odottavatkin. Lyottaydymme seurueeksi ja lahdemme kaupungille. Alan olla jo jonkinlainen opas ihmisille, kun kavelemme lapi Central Parkin. Hassua.

Aikomuksena on tanaan menna Guggenheimiin, mutta melko pitkan puistossa kavelyn jalkeen ystavani tahtovat syomaan. Nautiskelemme aamupalaksi kevyesti pizzaa. Kun saavumme "Guggelle", ja olemme astuneet sisaan, ihastelemme rakennuksen spiraaliarkkitehtuuria ja katsomme toisiamme. Niin, ketas noi teokset kiinostikaan? Kun vastausta ei tule, poistumme takaisin kadulle. Rakennus kylla oli upea. Jatkat sanovat tahtovansa nahda Radio City Music Hallin, meitsi omistaa tilanteen ja kertoo osaavansa sinne vaikka silmat kiinni. Valehtelen aika paljon.

Noh, saavumme Music Hallille ja ostamme liput kierrokselle. En kylla kadu yhtaan, koska en taysin ymmartanyt taman Rockefeller Centerin keskimmaisen rakennuksen painoarvoa. Sita en tosin ymmarra, miksi kaikki Music hallin tyontekijat ovat umpihomoja.

Tiedattehan sen pahimman homokarikatyyrin mita ihminen voi tehda? Silloin kun sen tekee ihan yli? Sellaista linjaa edusti kiertueen esittelija James. James tykkasi alleviivata kiertueen jasenille jokaisesta rakennuksen osasta etta "Thiz iz thee mozt zpektaccularrr, most wondrerfull, the biggezt, the mozt expenzive... IN THE WORLD". Rakennus kylla oli upea. Lahes kaikki oli peitetty kullalla (eli Jamesin ihastukseksi kullitettu), timanteilla tai hopealla. Aivan kasittamaton rakennus. Se on yha maailman isoin teatteri, ja sinne mahtuu 6000 ihmista. Huonoa istumapaikkaa ei ole, ja taman ymmartaa vasta kun salin nakee. Kasittamaton. Paasimme kaymaan lavallakin. Radio City Music Hall on ensimmainen rakennetuista Rockefeller Centerin 22 rakennuksesta. Christmas Spectacular on esitys joka on rakennuksessa pyorinyt herra tietaa kuinka pitkaan, ja sen esitys alkaa taas 3. marraskuuta ja loppuu tammikuun lopussa. Sen kaikki esitykset on myyty loppuun JO HELMIKUUSSA. Satumme tsagalla nakemaan esityksen lauluharjoitukset ja juttelemme yhdelle maailman kuuluisimman tanssiryhman "the rockettesin" jasenista.

Jamesista riittaa keskusteltavaa norjalaisen ja meksikolaisen kanssa loppupaivaksi. Kavelemme kahvilaan Rockefeller Centerin kupeessa joka osoittautuu todella mukavaksi paikaksi, muistuttaa epailyttavan paljon sita Frendien Central Perkia. Tarjoilijamme on todella hauska tumma kaveri joka ottaa meksikolaisen ystavamme silmatikukseen, kiusaa jatkuvasti tarjoilemalla vain mulle ja norjalaiselle. Meksikolaista ei naurata, mutta ei silla niin valia, meilla on hauskaa. Nimitan ystaviani tasta lahin M ja N. Olen mennyt jo sen pisteen ohi, etten kehtaa kysya heilta heidan oikeita nimiaan koska se olisi vain liian kiusallista.

Otamme metron alas Brooklyn Bridgelle. Kova tuulenviima puhaltaa pitkan sillan paalla, kun olemme sinne paasseet. M valittaa jatkuvasti kipeita jalkojaan, ja toivoo etta hostellilla on hierontapalvelu "with a happy ending". Sillalla on paljon vakea ja autot suhahtelevat alempana ohi. Nuoret jenkit ovat keksineet hauskan "sylje autoja pain" -leikin. Voi kun herttaista. Kavelemme takaisin alas ja katsomme milta kaupungintalo ja Court Hyyssi nayttaa. No, taloiltahan ne nayttaa.

R -juna saapuu juuri raiteelle kun laskeudumme metrotunneliin. Pieni juoksuspurtti ja ehdimme. Istumme metrossa jonkin aikaa. Kadut alkavat nayttaa vahan oudoilta. Mieleeni juolahtaa etta juoksimmekohan varmasti oikeaan suuntaan lahteneeseen R -junaan. Pyydan varovasti poikia astumaan junasta pois kanssani ja nousemme katutasolle. Olemme poistuneet hyvasen matkaa Manhattanin ulkopuolelle, olemme Brooklynin sydamessa. Mikas siina, kyllahan se R -juna takaisinkin menee. Melkoinen harharetki tosin.

Hauskaa meilla on kuitenkin kun suuntaamme takaisin, varsinkin Mikon - oppaan - kustannuksella. Hostellilla hankin itselleni uuden huoneen ja tutustun vahan hoopon oloiseen brasilialaiseen 30 -vuotiaaseen kamppikseeni. Tiedattehan ihmistyypin? Niita tapaa varsinkin italialaisten miesten keskuudessa. Tollasia kavereita jotka selittavat jatkuvasti, aidin slipoveri paalla ja sahlaa ihan saatanasti.

Kayn vanhassa kampassani ja selviaa etta myos Mark on kadonnut jonnekin. Olemme tekemassa lahtoa M:n ja N:n kanssa baarikierrokselle ja huomaan etta en loyda lokeroni avainta mistaan. Sitten alyan, etta neropatti Hessu Hopo -kamppikseni on varmasti sahlannyt sen taskuunsa kun lahti syomaan. Siina oli nimittain semmonen pyorremyrsky kun se sekas siina tuntia aikaisemmin. Siina sitten aulassa odotellaan herraa saapuvaksi. Lopulta han saapuu eika meinaa millaan myontaa ottaneensa avaintani. Sitten pyydan hanta antamaan avaimensa minulle ja todistan hanelle tilanteen avaamalla lukkoni hanen avaimellaan.

Holmistyneen nakoinen brassi jaa huoneeseen raapimaan paataan ja me menemme alas. Mark loytyy aulasta tappelemasta hostellin turvamiehen kanssa. Han kertoo minulle etta hanet potkittiin ulos, jonka kylla ymmarran taysin. Kuulin hanen pariinkin otteeseen olevan niin ilkea ja hankala henkilokunnalle. Otan ylos hanen puhelinnumeronsa ja sovimme menevamme huomenna yhdessa Metropolitan Museum of Artiin.

Kaymme sateisessa East Villagessa tekemassa pienehkon baarikierroksen, ihan mukavaakin on. Saapuessani takaisin hostellille huoneeseeni on tullut myos jenkki Adam ja joku espanjalainen kaveri joka jo nukkuu. Pian minakin.

Osa 12->