Osa 12: New York 12.10.2005

Tiistai 11.10.2005

Taas vahan semmonen hidas aamu. Taalla kylla on ehdottomasti syksy alkanut, ulkona on huomattavasti vilpoisempaa jatkuvasti, ja satelee jatkuvasti.

Lahden hieman ennen puoltapaivaa alas metrolla tullakseni takaisin ylos Metropolitanin kohdalla. Manhattanin metro kulkee lahinna pituussuuntaan, ja mua ei huvittanut tanaan taas kavella Central Parkin lapi sateessa.

Nappaan ennen Metropolitaniin astumista aamupalaa laheisesta kahviosta. Museo on kohtuullisen taynna vaikka onkin tiistai-iltapaiva. Ostan lipun ja lahden ihmettelemaan sen aarteita. Todella kiinnostava, suuri muinainen Egypti -nayttely. Museon sisaan on kasattu oikea, kokonainen temppeli. Aika komee. Muutenkin tama osasto savaytti.

Sitten kayn katsomassa milta antiikin Rooma ja Kreikka nayttaa taalla museossa. Enhan ma tietenkaan ymmarra naitten teosten arvoa, mutta kylla sekin nayttely vaikutti olevan lahes Louvren tasoa. Todella paljon METissa oli Polynesialais-Oseanialaisia esineita.

Eniten kaikista innostuin okkultismi - ektoplasma - kummituskuva -nayttelysta. Yksi sali oli koottu tayteen tunnettuja ja ei-niin-tunnettuja valokuvaotoksia paranormaaleista ilmioista. Osasta kuvat olivan todella hassua katsottavaa ja taysin selitettavissa, osaa katsoessa kylmat vareet kulki lapi. Niin, ja myos pieni nayttely jonka idea oli kuvata Van Goghin vaikutusta muihin taiteilijoihin oli hyva.

Sitten kuvataiteeseen. Museolla on ilmeisesti maailman kattavin kokoelma Monetin teoksia. Oli kylla komeeta katseltavaa. Museolla oli myos muutama Van Gogh ja Renoir, joita jaksoin hetken aikaa pallistella. Naurahdin kun tajusin etta Moulin Rougessa esiintyva Henri De Toulouse-Lautrec ei ollutkaan vain keksitty nimi vaan oikea taiteilija joka oli maalannut teoksia juurikin kyseiseen myllyyn liittyen. Olen moukka.

Taalla oli vahan sama kun luonnontieteen museossa. Niin paljon mahtavia asioita jai nakematta, koska aivoihin ei vain mahdu paivassa maaraansa enempaa, ja keskittymiskyky katoaa. Jalatkin vasyy. Laskeudun METin portaille ihmettelemaan halinaa hetkeksi. Mika ihana Kodak -hetki. Keski-ikainen isukki potkii puluja jotka hanen kauhukakara -poikansa on houkutellut paikalle heittelemalla hot dogin leipaa joka puolelle. Sitten kun isan silma valttaa, poika tekee perassa mita isa opetti ja juoksee suupielet ketsupissa ylosalas kiviportaita pulujen perassa. Suorastaan odotan rasavillin kompastumista. Perkele, hyva tasapaino lapseksi.

Lahden metrolla Sohoon. Soho on ystavani Jennin mukaan design -taivas jonne han haluaisi kaymaan. Totta, melkoisen komeeta designia taalta loytyy. Paljon huonekaluliikkeita, gallerioita, vaateliikkeita ja muuta. Harhailen hetkisen ja eksyn kahvilaan. Tilaan kanasalaattileivan, kahvin ja appelsiinimehun. Aivan hyvaa kahvia ja mehua, mutta leipa on pahinta ikina. Otan yhden haukun ja jatan leivan sikseen. Katselen ohi viuhahtelevia ihmisia ja mietin mita tehda ennen illan teatterinaytosta. Tilaan laskun: 16 dollaria! Helvetti.

Aion kayda New Yorkin versiossa Madame Tussaud's -galleriasta, mutta 29 dollarin sisaanpaasy kaantaa mut pois ovelta.

Menen hostellille kahdeksi tunniksi lepuuttamaan Metropolitanissa vasyneita jalkaparkojani. Lahden takaisin kohti Broadwayta, katsomaan kulttilegendaksi muodostunutta yhden miehen Star Wars -trilogiaa. (http://www.onemanstarwars.com/). Nyt taytyy myontaa etta kaytin kaikki superlatiivit jo Pythonin Spamalotin kohdalla, mutta myos tama on aivan hulvatonta katsottavaa - varsinkin mulle joka oon katsonu kyseiset leffat aika monta kertaa. Kanadalainen nayttelija Charles Ross on lapsena katsonut Star Warsin satoja kertoja ja sen nakee. Han menee lapi alkuperaisen trilogian 100 minuutissa. Nauroin taas vedet silmissa. Erityisen hauskoja olivat kohtaukset joissa han nayttelee samaan aikaan 20 hahmoa, taisteluasemaa, rajahdyksia ja avaruusaluksia. Lopuksi han jaa juttelemaan yleisolle hetkeksi ja hanta naurattaa tieto siita etta jopa Suomessa on kuultu hanesta.

Kavelen hetken aikaa sateisella Times Squarella joka aina nayttaa ihmeelliselta yomyohalla. Ei epileptikoille. Laskeudun metroon, ja istun vaunuuni. Tavakseni on muodostunut myohaan kulkiessani istua aina mahdollisimman lahelle pahimman nakoista kaveria joka vaunusta loytyy, etta ne pitaa mua kovana jatkana. Pohjanmaa opettaa. Seuraavalta pysakilta kyytiin nousee Hessu Hopo, brassiystavani joka nayttaa kusseen housuihinsa. Han selittaa olleensa treffeilla ja tyton kahvi kaatui hanen housuilleen. Miksi en ole yllattynyt?

Hostellille juostuani (sade yltyy) suoraan nukkumaan. Huomenna Conaniin...

Osa 13 ->