Osa 10: New York 10.10.2005

Sunnuntai 9.10.2005

Syksy tuli New Yorkiin, ihan oikeasti talla kertaa. Astelin ulos ja ilma tuntui olevan erilainen kuin edellisen viikon aikana, ja valista tuli jopa vilu.

Otin metron alas Greenwitch Villageen, josta muistan lukion enkusta vielakin sen etta se pitaa lausua Gre'witch. "Kyla" on paikka jota suosittelisin kelle tahansa naispuoliselle tuttavalleni. Todella paljon vaateliikeita. Taallakin on tosin oma mielenkiintoinen arkkitehtuurinsa ja hauskoja rakennuksia joita jaksoin hetken aikaa kuvailla.

Washington Square Park. Pieni puisto Greenwitchin etelalaidalla. Taalla on se triumfikaari joka pystytettiin aikanaan juhlistamaan George Washingtonin uudelleenvalintaa presidentiksi. Puisto on mukava ja soppelin kokoinen, istun nautiskelemaan hot dogin, talla kertaa ilman mitaan jenkkisinappia joka on pahaa. Lahden takaisin ylospain, ihmettelemaan Villagea. Paadyn Union Squarelle, jonka vieressa on mulle houkutuksista pahin: Virgin Megastore. Minut imaistaan sisaan.

Huh, onneksi siella ei ole halpaa. Kiertelen ihmettelemassa hulinaa kaupassa, hypistelen suunnilleen jokaista tuotetta joka ilmestyy Suomessa vasta puolen vuoden paasta (leffat) ja otan kainalooni yhden DVD:n joka on Jon Stewartin Indecision 2004.

Huomaan etta kello on vaikka mita, Schubert Theatre here I come! Monty Pythonin Spamalot. 44th streetilla sijaitseva Schubert on pienehko Broadway -teatteri, mutta silla on ohjelmassaan taman hetken ehka kovin esitys, joka voitti Tonyn parhaasta musikaalista 2005. Saan kolme kuukautta sitten varaamani lipun vaivattomasti ja astun sisaan.

Lava on rakennettu niin etta sen molemmilla puolilla on suuret linnantornit ja lavan edessa suuri telaketjuovi. Lavan ylalaidassa on Gilliam -tyylisia pilvenhattaroita. Hipeloin kasiohjelmaa mika nostaa odotukset ihan taivaisiin: Alan Tudyk esittaa suunnilleen kaikki klassiset roolit (Knight of Ni, French taunter, Black Knight ja Galahad the brave), lisaksi nayttelijoina David Hyde "Frasierin Nigel" Pierce ja Tim Curry!!

ARGGH! Mahtavaa! Musikaali alkaa musiikkinumerolla "Finland Finland". Vieressani istuvat ihmettelevat miksi mua niin naurattaa tama kunnes selitan heille. Tamahan ei edes ollut alkuperaisessa Grail -leffassa, mutta jo varhaisessa vaiheessa tulee selvaksi etta Eric Idle on kirjoittanut esitykseen suunnattoman maaran muitakin Python -vitseja ja musiikkinumeroita. Lavastus on aivan parasta mita olen ikina nahnyt ja nama Hollywood -kasvot osoittavat kaikki olevansa suunnattomia monilahjakkuuksia.

Oon jo puoliaikaan mennessa nauranut itseni ihan kipeaksi. Naytelma laajentaa monen hahmon historiaa ja tuo mukaan muutaman uudenkin (mm. Lady of the lake jonka nayttelija Ramirez sai mahtavasta suorituksestaan myos Tonyn). Esitys kestaa kaikkineen n. 2 tuntia joka sujahtaa ohi ihan liian nopeasti. Lahden aivan pokertyneena ulos teatterista: voiko tallaista olla?

Harhailen Chinatowniin syomaan, ja ensimmaista kertaa on pakko jopa soittaa kotiin, niin hammentyneen ihastunut oon edelliseen esitykseen. Syon pikaisesti ja kavelen ympari tata hassua kaupunginosaa. Paljon kraasanmyyjia, tosi paljon turisteja. Ei jaksa tanaan tutustua, viela viikko aikaa.

Laskeudun metrotunneliin, ja nyt naen ensimmaista kertaa mita on olla ruuhka-aikaan liikkeella taalla. Metrovaunu ahtautuu niin tayteen ihmisia etta nyt oikeasti hiukan jannitan ovatko terroristit tehneet kotilaksynsa niin hyvin etta iskevat vasta ihan tayteen metroon. Matka tuntuu piiiiitkalta.

Hostellille, ja nokosille. Nokoset venyvat youniksi, jonka keskeyttaa meksikolaisen ja norjalaisen parivaljakon saapuminen huoneeseen. Kayn tosi pitkan ja mielenkiintoisen keskustelun norskin kanssa amerikkalaisuudesta. Meksikaani kuuntelee hiljaa, tai yrittaa nukkua. Lopulta minakin.

Osa 11 ->