Monday, October 05, 2009

Tukholma 5.10.2009

Zim!

Heräsin juuri kaksion lattialta Tukholman keskustan kupeessa. Tässä terveisiä, onhan matkabloggaus Ruotsista päin harvinaisen eksoottista hommaa.

Loikkasin laivaan Turusta toissailtana,Vikingin mikänytlienee oli sitten. Hyttini oli idyllinen. Se toki oli maksanut 30 euroa, mutta se todella oli varmaan alimmaisin siivouskomero mikä autokannen alta löytyi. Sopi mulle. Kävin (tottakai) vetämässä napani täyteen buffetissa ja sitten katsomassa pari biisiä Laura Voutilaista (tottakai).

On muuten hirveen rohkaisevaa nähdä että suomalainen känniurpo ei oo kuolemassa sukupuuttoon. Joskus saattaa vaikuttaa ettei niitä enää näe niin paljon kuin ennen mutta käykääpä ruotsinlaivalla, niin ilahduttavan paljon niitä on vielä luonnonvaraisina liikkeellä. Jopa naaraspuolisia, tosin kyllä se aika urosvoittoista on. Voi sitä kännissä kaatuilun ja muista piittaamattoman hoipertelemisen sekä töytäilyn, rasististen idioottimaisuuksien heittämisen ja riidan haastamisen määrää.

Kaiken huippu oli kun yksi ilmeisesti ruotsalainen perhekunta oli yhdessä pitämässä hauskaa tanssilattialla. Perhekunnan poika oli down -lapsi, joka oli käsittämättömän innoissaan tanssimisesta, ja hymy levis naamalle ku katto sen nauttivan diskosekoilusta. Sitten joku helvetin keski-ikäinen suomalaismies menee sen viereen tanssimaan ja matkimaan, vilkuillen kavereihinsa päin. Huippujätkiä.

Menin nukkumaan hyvissä ajoin, olihan herätys Ruotsin aikaa 6.00.

Nousin laivasta 6.45, poimittuani Tukholman houstille tuliaislahjan tax freesta.

En kehdannut herätellä Annaa vaan kävelin keskustaan aamupalalle. Kävelin, koska olin nerokkaana miehenä kerrankin pakannut fiksusti. Mulla oli pelkästään yksi reppu mukana johon olin saanut pakattua kaiken oleellisen. Pyyhe ei mahtunut mutta sellaisia nyt keksii vaikka mistä.

Venailin keskustassa yhdeksään asti ja ilmoitin Annalle olevani paikalla. Anna oli vaatinut että tulisin sellaisena päivänä että se ehtis opettajan hommiltaan esittelemään jotain mukavaa mulle. Sunnuntai siksi. Annasta en varmaan monella sanalla maininnut Uuden Seelannin osiossa, se oli niitä viimeisiä jotka hotellille olivat töihin saapuneet ennenkuin tuhotrion kanssa suuntasimme muualle. Se oli kovasti aikonut tulla poikkeemaan Jurassic Rockissakin tänä vuonna mutta ei sitten ollu budjetti kestäny. Vajaan kuukauden päästä 30 täyttävä, hyvin mukava ihminen.

Anna saapui paikalle. Mä olin jo ehtinyt lokeroida vähät kantamukseni, joten edessä oli Gamla Stanin ekskursio. Kuninkaanlinnaa, storkykrkkania sun muuta. Oha tää kivaa aluetta. Hauskinta oli käydä samalta alueelta löytyvässä Finska Kyrkanissa, joka todella näyttää niin vaatimattoman suomalaiselta kuin voi odottaa. Oli hauska ite osotella Annalle sellasia hyvin suomalaisia juttuja mitä kyseisestä pikku kirkosta löytyi, varsinkin kontrastina aiemmin nähtyyn suurkirkkoon.

Kävimme keskustassa syömässä ja päätimme samalla seuraavaksi ohjelmanumeroksi molempia kiinnostavan Luonnontieteen Museon. Niillä oli siellä ison maailman malliin sellainen 360 -asteinen kupoliteatteri IMAX -härpäkkeillä. Käytiin kattomassa joku meren alainen juttu, josta nukuin suurimman osan ku olin hiukan väsynyt. Ite museo oli mainio, just soppelin kokonen ja koko perheelle soveltuva. Meitä lapsetti ja yli puolet meidän ajasta meni just niille lapsille tarkotetuissa paikoissa.

Oli aika suunnata Annan kämpille, tai siis kämpille jossa Anna oli ite vieraana toistaiseksi. Tukholman asuntotilanne on ilmeisesti aika toivoton, ja Anna oli päässyt punkkaamaan lapsuudentoverinsa Håkanin luo, joka itse toimii helikopteripilottina kaupungissa. Arvannette mun kiusanneen sitä kysymyksillä siitä missä hän oli pari viikkoa sitten, G4S -ryöstön aikana.

Söimme yhteisesti valmistetut tacot, ja mä jatkoin Håkanin grillaamista helikopterikysymyksillä. ”Onko siinä musta laatikko?”. ”Mikä on yleisin tekninen häiriö?”. ”Onko teillä turbulenssia?”. Vastausten saamisen ja tiskauksen jälkeen rojahdimme sohvalle katsomaan elokuvan. Melko kävelyntäyteisen päivän päälle sekä mun että Annan valot lähtivät pois välittömästi tämän jälkeen. Lisää Tukholmasta lähipäivinä.

1 comment:

Anonymous said...

Muistiko kysyä, voiko helikopterilla tehdä Immelmannin käännöksen? Itse olen tätä hyvin usein pohtinut.