Moottoriurheilua

Osa 27: Melbourne, Canberra, Sydney

27.3-1.4.2009

Autoa lähdettiin ajamaan Ballaratista kohti Melbournea, taas jotenkuten nukutun yön jälkeen. Matka ei ollut ollenkaan pitkä, mutta meillä oli monia jännityksen aiheita. Meidän piti mennä ajamaan ihan ydinkeskustaan ennen auton palautusta, palauttelemaan trangiat, ostamaan tarvikkeita, selvittämään mikä Rikun kamerassa oli ja lunastamaan mun Formulaliput. Niin, ja sitten vielä löytää sen kaverin hotelli jolle mä myin Joen lipun nettihuutokaupassa. Olihan kuitenkin kyseessä yksi Melbournen ruuhkaisimmista viikonlopuista. Piskuinen Huyndai selvisi tehtävästä mainiosti, ja pakko uskoa mitä Nevis aina kehuu näissä jääkaappi-pakastin –mallisissa autoissa. Näillä menee mihin vaan. Muutaman tunnin seikkailu 6 miljoonan asukkaan Melbournen keskellä meni ihan naurettavan hyvin, ja odotimme että jonkin on mentävä munilleen hyvin pian. Rikun kamerankin ongelma selvisi, halvalla.

Auton palautus sujui mukisematta, ja taksi saatiin samoin tein. Taksia hostellille ohjastanut vanhempi rouvashenkilö ei ollut formulailmiöstä ihan riemuissaan, kertoi olevansa sitä kurkkuaan myöten täynnä. Yleisesti ottaen asenne Melbournessa kisaa kohtaan on aika penseä, ellei siitä ole selkeää etua itselle. Siksi olinkin yllättynyt miksei taksikuski tapahtumasta piitannut. Myöhemmin mulle selvis miten hyvin kaupunki oli organisoinut kaikille katsojille ilmaiset ratikat. Nainen kysyi matkan varrella että oonko mä jonkinlainen seurueen asianhoitaja ku olin taas enimmäkseen äänessä. Jonna huikkas takapenkiltä: ”joo, vaikkei aina tarttis.”

Pääsimme majapaikkaamme joka oli mulle jo viime reissulta tuttu. Tää St. Arnaud’s guest house on mun henkkoht. top kolmoses ku puhutaan hostelleista. Aamupalat ja kaikki kunnossa, mukava vanha rakennus, siisti ja kodikas. Hinnat on formulaviikonloppuna korkeat joka aiheutti nuorissa seuralaisissani aluksi mutinaa, mutta kyllä neki sitte paikasta tykkäs. Toki sijainti vois olla keskustammas, mutta ratikalla pääsee halvalla. Ja rahaa säästyy ku ei pääse kaupoille.

Vaivauduin itse radalle vapaisiin harjoituksiin vasta perjantaina, kun Huhtanen-Rajamäki-Huhtanen suuntasi kaupungille. Rata oli melko muuttumaton, ja kävelyreitit oli viime vuosilta tutut. Ihan selkeesti olivat muuten jättäneet joitain prameuksia pois, kun yrityspuolen lipunmyynti ei ollut kukoistanut niin kovasti suhteessa viime vuoteen. Isoimmat kräästäteltat oli jätetty pois. Mutta väkimäärä paikan päällä kyllä yllätti, läpi viikonlopun. Siedettävän vilpoinen sää saattoi olla osatekijä, viime vuonna 40 lämpöastetta meinasi tappaa mm. Mikko –pojan.

Kun palasin hostellille, löysin lävistetyn pojan. Riku oli menny ja ottanu korvikset. Mulla meni pari päivää totutella, vähä niinku ku isoveli aikanaan otti, niin hetken kesti.

Lauantaina noi muutki vaivautu alueelle kattelemaan vrum-vrum –autoja. Pojille oli Tapsa maksanu liput, se oli tehny selväksi että jos perkele Australiaan mennään ja sillon on Formulat, niin menkää ny kattomaan. Ei ollu opiskelijaliput viikonlopulle edelleenkää pahat, 99 aud (50 eur). Itsehän maksoin pääsuoralipustani 440 aud (10 eur). Ei sillä että olis paska paikka ollu, kolmas rivi edessä, ja maaliviivan vieressä.

Illalla suuntasin baariin, ja en voinu uskoa silmiäni ku huppu päässä ja kuulokkeet korvilla kävelin keskustaan. Ne tutut suomalaisurpot oli siinä, toisella puolella risteystä. Yritin kävellä poispäin mutta paskat. Ne tajus mut ja siinähän se ilta sitten menikin.
Sunnuntaina oli itte kisat, jonne mentiin omaan tahtiin syömisen päälle. Jännää oli.

Riku oli vähä pahalla päällä, formulaviikonloppuna. Ei osannu selittää mutta joku sitä sapetti. Ei oo helppoo olla neljästään koko ajan, ja tehdä demokraattisia päätöksiä koko ajan.

Maanantaiaamusta napattiin taas taksi ja mentiin tutulle autovuokraamolle. Tällä kertaa halusimme sitten ihan kunnollisen auton, ja sellasen ne todellaki meille anto: Mitsubishi Outlander, aikalailla uusinta mallia. Mun mielikuva nk. citymaastureista on aina ollu todella vastahakoinen, mutta ei tää loppujen lopuksi syöny sen enempää ku se kuppanen Huyndai reilusti ylilastattuna. Näille autoille on käyttötarkoituksensa, mutta miten moni ostaa nää vain yksinajeluun? Tie Melbournesta Sydneyyn (kirjoitetaanko se noin? emmätiä) oli kakskaistaista motaria koko matkan, ja taidettiin taittaa heti sellanen 650 kilometriä ekana päivänä. Matkalla ihmeteltiin muun muassa korrelle palaneita puita, ja kengurumerkkejä. Canberraan asti hurautettiin.

Yöpymispaikaksi Riku ajaessaan löysi meille sellasen rest stop alueen, joka oli edes vähän sivussa. Pykäsimme taas teltan pitkästä aikaa, ja kääriydyimme tuttuihin filtteihin. Tavaksi oli vähän muodostumassa että Riku ja Jonna nukkuivat autossa ja minä ja Anttinaattori teltassa. Antti ravisteli mut yöllä hereille kun tajusimme että meidän telttakangas oli lähtenyt lentoon. Oli aika hauska näky, tähtitaivas hyttysverkon takana. Oli tosin vähän kylmä.

Aamulla lähdimme tutustumaan saarivaltion omituiseen pääkaupunkiin, Canberraan. Kaikki oli kiinni näin varhain, Jonnaakaan ei päästetty pissalle heti huoltsikalle. On se sen verran gangsterin näkönen, huppu päässä.

Keskustassa hortoiltiin autolla hetken, kunnes I-site aukesi. Kongressitalo oli siisti, ja koko kaupungin kaavoitus oli kieltämättä nätti, mutta hiukan epäselkeästi ajettava. Käytiin ulkopuolelta kettomassa erittäin kiasmamainen kansallismuseo, ja siitä kauppakeskukselle kiertämään. Riku oli luvannu että ostettais Jonnalle synttärilahjaksi tanttu jos me saatais valita se, ilman mitään mielipiteitä synttärisankarilta. Naisihmiselle tällänen ei käy luonteeseen, ja yritettiin vaateliikkeissä vääntää kompromissia: Jonna könötti pukukopissa kun minä ja Riku kiikutettiin sille vuorotellen (halpoja) vaihtoehtoja. Me ei meinattu millään löytää välimaastoa. Sen mielestä meidän kaikki hameet oli muka vesirajahameita, vaikka ihan selkeesti meni yli vyötärön.

Antti ja mä haluttiin tsekata sotamuseo, täällä vissiin oli joku sellanen. Ja kyllä se aika siisti oliki. War Memorial oli omistettu muistomerkkinä Australian ja Uuden Seelannin (ANZAC) sotilaille ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa, ja sisältä löyty uskomaton määrä infoa kaikista maihinnousuista ja sotakampanjoista. En olis uskonu miten paljo Aussitki oli menettäny sotilaita maailmansodissa. Mun, Rikun ja Jonnan sotatrivianälkä kuihtui parissa tunnissa, mutta Antilla olis menny aivan helposti koko päivä kaikkeen nippelitietoon tutustuessa. Mulle mielenkiintoisinta matskua oli löytää kirjastosta Churchillin muistiot joissa oli paljo sen henkilökohtaista kirjeenvaihtoa esim. Stalinin ja Mannerheimin kanssa.

Siitä lähdimme käymään vielä keskustassa leffassa (Nicolas Cage on ihan naurettavan huono) ja jatkoimme kohti Sydneytä. Pitkin päivää oli sataa ripotellut ja tästä se vain rankkeni. Jonnekin piti päästä telttaa pykäämään, mutta ensin piti käydä Sydneyn lentokentällä Rajamäkeä pissattamassa.

Sitten telttapaikan etsintään, miljoonakaupungin kupeessa. Hauskaahan oli että telttapaikka löytyi esikaupunkialueelta aika nopeesti. Pimeetä ku oli ja kuitenki varhain oltiin heräämässä. Pykättiin teltta sellasen valtavan tiheän palmupuun alle, pehmeälle nurmelle, jonkin ala-asteen tai urheilukeskuksen viereen. Mikä nyt sitten olikaan. Läpi yön sato todella rankasti, mutta me ei siitä välitetty mitään. Ja tuuli. Varmaan paras leiripaikka ikinä, ja joka puolella oli asuintaloja.
Siitä sitten suunnattiin kohti keskustaa, aamusella. Sydney tuntui vähän pelottavalta navigoitavalta ja aika painajaismaiseksi se osoittautuikin. Melbourne oli ollut niin ystävällinen meille, kun Sydney näyttäytyi vanhanmallisena, sokkeloisena kaupunkina, jossa oli tietulleja muutaman kilometrin välein. Ei kivaa. Niin, ja nyt sitä vettä sitten tuli kunnolla.

Helvetinmoisen etsimisen jälkeen löydettiin meidän autovuokraamolle, ja arvokas auto saatiin tyrimättä talliin. Paitsi että eivät olleet siellä samaa mieltä. Väittivät että kuskin ovessa oli naarmu joka ei siinä ollut lähtiessä. Aika vittumaista, kun vielä sanoivat että meille olis Melbournen päässä mukamas osoitettu auton naarmut. Mut oli ajettu kulmaan, ja oli pakko antaa luottokortti niille. Tililtä lähti näpsäkästi 1153 australian dollaria. Jossain määrin söi miestä.