Remun kitaristi Portagessa.

Osa 22: Portage 16.2.-22.2.2009

Jaha, taas on viikko menny. Ja just tajusin että meidän lähtöön Portagesta on enää... 18 yötä! Hyi olokohon. Oikeastaan ikävää että lähdetään niin pian, noi kaikki kolme viihtyy täällä tosi hyvin. Toki, pari päivää sitten tapahtui taas ihmeellisiä joka muutti ilmapiirin taas nihkeeksi.

Nimittäin, Phil ja Maria saivat lähteä, Marian näpistelyn vuoksi. Niitten kanssa mä oon täällä nyt kuitenkin yli 3 kuukautta hengannu, joten kyllä se vähän kirpaisi. Jopa Jonnalle ja pojille jotka ne vain hyvin lyhyen aikaa tunsivat, oli tilanne rankka. Kaikki täällä pillitti ku ne teki lähtöä, ja mä päätin tehdä oikein harvinaisen poikkeuksen: antaa porukan viettää iltaa kotonani. Withellit mun yläkerrassa antoivat syntymäpäivälahjanani viettää kekkerit Philille ja Marialle, ja mukavatahan oli. Pippalot olisivat olleet kovasti Nevanpään Tonin mieleen, guitar heroa sun muuta. Yksi suomalaisista joi pari liikaa, luonnollisesti en kerro kuka. Kaikki vuorollaanhan vetää överit.

Mä en tiedä mikä on ranskalaisnaisissa, jokin niissä vain toimii. Tänne tuli pari päivää ennen suomen koplaa pariskunta, nimeltään Meddy ja Amandine, joista jälkimmäinen on ihan käsittämättömän viehättävä ranskatar. Se on joko ne ruskeet silmät, tai perusgallialainen nenä. Vaikea selittää.

Jätetään varmaankin Fidzi väliin kokonaan. Ulkoministeriö on jo jonkin aikaa varoitellut viimeaikaisten tulvien jälkimaininkeina tulleista ongelmista, lavantaudista ja yleisestä levottomuudesta. Plus, tarvittiin muutenkin muutama päivä lisää route 66:n ajamiseen, joten mikäs shiinä. Lippumuutoksesta piti maksaa 65nzd per nenä, ei paha. Nyt lennetään sitten suoraan Aucklandista Los Angelesiin huhtikuun 16.

Mä oon ihan sekasin tuosta Flight of The Conchords -lipusta. Ei perse mikä säkä. Viime vuonna sarjaa hehkutin tässäkin yhteydessä, ja nyt sitten vain satun ajamaan St. Louisin läpi kun ne on siellä keikalla. Paskan väliä että makso lippu sata taalaa.

Mun kämppä on viime aikoina muistuttanut hostellia, kun Harjunpään Elina kävi taas poikkeemassa muutaman päivän ajan, ja sitten Pitkäsen Juho, mulle ihan uus tuttavuus tupsahti ovesta tupaan. 23 –vuotias Porvoolainen on tätä nykyä Remun keikkakitaristi ja kovin pääkaupunkilaisen oloinen. Ihan mukava poika kuitenkin, ei se sen syy oo. Oli aika hauska ilta tässä taannoin ku annettiin sille pieni styrkkari ja kitara, ja poika näppäili aika näppärästi koko työporukalle. Claptonia ja Rolling Stonesia.

Nyt kun Maria sai monoa niin on taas työtunnit kiitettävällä tasolla. Tänään esimerkiksi olin avaamassa kauppaa aamukasilta, ja iltaseiskalta suljen. Hyvin paljon saa yritää viihdyttää itseään että päivät menee jotenkin ohi. Nicolen uutta levyä on tullu kuunneltua muutamaan kertaan Myspacesta.

Esitän loppuun vaatimuksen. Jonkun on postitettava mulle Nicolen DVD ja uusi levy. Se olkoon sitten vaikka Jokipiin Ritva, mutta näin on tapahduttava, heti. Kiitos.