Kiwiäki Kiinnostaa

Osa 23: Portage 22.2.-5.3.2009

Jeppanpeba.

Alison on ruvennu meille järjestämään henkilökunnan virkistysiltoja, kun on ruvennu viime aikoina tuntumaan siltä että kaikkien ajanvietto pyörii ryyppäämisen ympärillä. Hyvä ideahan tuo. Mun syntymäpäivänäni meillä oli biljarditurnaus, jonka Alex – uusi brittiläinen kokkismies – voitti ihan suvereenisti. Riku pääsi finaaliin asti, muuten. Mä onnistuin lyömään mustan kasin avauslyönnillä pussiin, ja sitten marisin itselleni uusintaottelun, kun wikipediassa luki että niin se menee. Nolotaa tuo oma kilpailuvietti välillä. Joka tapauksessa mä sen pelin hävisin.

Riku ja Antti saivat maistiaisen Pictonin uskomattomasta yöelämästä, kun lähdimme miehissä viettämään läksiäisiä paikalliseen. Melanie, saksalainen housekeepperi, teki mulle kunnon viikset mascaralla. Pubissa oli meidän porukka ja ehkä 10 muuta – kuin baari-ilta Peräseinäjoella. Mielenkiintoista sinänsä että mä sain puhelinnumeron niillä viiksillä varustettuna, näpsäkän näköiseltä irkkutytöltä.

Toinen henkilökuntailta oli tuossa ehkä viikko sitten, kun Marisa piti meille visailuillan. Koottiin mielestämme täydellinen visajoukkue kun Craig (ravintolassa työskentelevä britti), Maria (respairkku) ja mie (kuningas) koostettiin joukkue nimellä 27+, viitaten kypsään keski-ikäämme. Paskat. Oltiin kolmansia. Se perkeleen Alex oli hyvä myös triviassa, ja samoin pari uutta Kanadalaista. Elämä on sarja raakoja tappioita.

Meille tuli Portageen pari ruotsalaistakin, Anna ja Malin, kolmenkympin nurkilla olevia opettajia Tukholman nurkilta. Visaillan parasta antia oli kun Malinin vastaus kysymykseen ”Mille maalle kuuluu mannerskandinavian pohjoisin osa?” Se vastas Suomi. Näillä likoilla on muutenkin aika terve huumorintaju joten vittuilemme toisillemme melko tiiviisti erinäisistä Suomi-Ruotsi –kysymyksistä.

Antilla on menny melkolailla hermo noihin housekeeping –hommiin. Tai ei oikeestaan niihin hommiin, vaan pomoonsa Ginaan. Joten viikko takaperin se jätti irtisanomislaput pöydälle, ja tänään tätä kirjoittaessani vetää viimeistä työpäiväänsä, joka sai nuoren miehen hymyilemään aamulla siitä puhuessamme. Gina nimittäin venyttämällä venytti Antin viimeistä viikkoa, pyytämällä sen töihin käytännössä joka päivä – sen mielestä Antti oli sen parhaita työntekijöitä. Gina ei ole pidetty nainen.

Riku viihtyy transportissa niin hyvin kuin nyt voi viihtyä, ja on oppinut homman nopeasti. Jonnakin on jo oikein oppinut keittämään kahvia siellä kahvilassa. Se työskentelee hullu-Michalin ja svedujen kanssa. Nää kaikki kolme on jo niin peruskalustoa täällä, ettei meinaa uskoa niitten vasta tulleen muutama viikko sitten.

Tiistaina meillä kaikilla oli vapaapäivä, ja voi veljet mitä tehtiin. Paikallinen venekuski Pete Bigley, joka on jonkinlainen Joulupukin ja merirosvon risteytys, vei meidät ajelulle Kenepurun vesistöihin. Käytiin mm. Kahvit juomassa yhdessä ihan mielettömässä backpackersissa, jonka emäntä oli viettänyt vuosia Suomessa 80 –luvulla. Oli rakastunut vaihtovuotenaan suomalaismieheen (ymmärrettävää, sanoin) ja melkein jäänyt sille tielle. Se oli Peteltä anomalla anonut pitkään että veisi meidät näytille. Sitten Pete vei meidät katsomaan omia simpukkafarmejaan, ja syömään yhteen toiseen lomakohteeseen, jossa nautiskelimme lasagnet, ja Jonna söi Pizzaa joka maistui makoisalle. Liian makoisalle. Päivän sinetiksi Pete esitteli meille paikallisen golfradan ja 1900 –luvun alkupuoliskolla fjordeihin haaksirikkoutuneen vanhan orjalaivan. Oli aika siistiä.

Torstai-illalla vietimme jäähyväisiä Alenalle ja poikaystävälleen Standalle. Tsekkiläistyttö oli ollut Portagessa tasan tarkkaan saman aikaa kuin minä, ja nyt sekin oli lähdössä. Syötiin, juotiin ja oli hauskaa. Kekkerit olivat samalla jäähyväiset Glenille, alunperin kauppaan otetulle hormonikimpulle, joka ei viihtyny istuvassa työssä laisinkaan. No, transportissa oltuaan muutaman viikon selvis ettei sillä oo ajokorttia. Jätkä oli yleisesti ottaen kauhea marisija, ja kun se mulle 20. Kerran marisi, mä ehdotin kirjoittavani sen irtisanomispaperit ite. Niin sitten tein, ja nyt lähti. Hyvä.

Illan edetessä kävin hauskan keskustelun ruotsalaisen Annan kanssa aiheesta ruotsalaiset, niitten valkoiset hampaat ja itsestään ruskettuva iho. Sitä nauratti vähän, katkeran suomalaisen tilitys. Anna on itse oppikirjasta repäisty ruotsalainen, ihoineen ja hampaineen. Kemujen loppupuolella, hyvässä etukenossa ollessani, mulle ja Alenalle tuli väittely jostain typerästä aiheesta ja mä lähdin kotiin ovet paukkuen. Missasin varsinaisen draaman, jossa Amardeep oli sanonu Ginalle päin naamaa ettei kukaan piittaa siitä. Niin, ja jokku oli taas hässiny.

Itsekin olen täällä jonkinlaisen draaman aloittanut, ainakin lähestulkoon. Se ranskalaistyttö, Amandine, joka oli mielestäni kovin hurmaava on ollut myös kiinnostunut allekirjoittaneesta... onhan hän toki vain nainen. Tämä ei ole hyvä, ottaen huomioon sen että sen poikaystävä asuu täällä. Löin asialle topin pari päivää sitten, ettei niille tuu mitään ongelmia. Itsetuntobuusti oli kuitenkin uskomaton.

Myös Rajamäellä on ollu vähä draamaa. Phil, jonka tiet Marian kanssa erkanivat Marian potkujen myötä jäi hengaamaan Blenheimin nurkille. Yhtenä syynään uskoakseni eräskin suomalainen punapää. Olis siinä naurus pidättelemistä, nähdä Rajamäen isännän ilme ku likka tois mukanaan etelän miehen.

Ah, niin. Joe. Laittoi tosiaan viestin että maksaa mulle formulalipuista jäävän summan, ja nyt sain lipun nettihuutokaupassa myytyä. 350 dollaria siitä sain, eli Joe on mulle auki 200. Saas nähä, näänkö rahaa ikinä.

Täällä kaupalla työskentely on hitaina päivinä melko, öh, hidasta. Mulla saattaa olla 12 –tuntisia päiviä, jolloin lähinnä varailen hostelleja ja katson mitä tehtäis matkan varrella. Olen myös muuttanut tämän windowsin asetukset että voin kirjoittaa ääkkösillä, kotona kun tuo nettipulikka ei enää toimi mun koneessa. Olen pelannut läpi Settlers nelosen, ja katsonut paljon sarjoja tietokoneelta. Niin, ja syön liikaa makeisia. Onneksi on lähtö... hetkinen. Viikon päästä?

Tänä aamuna tuli ikäviä uutisia. Osanotot sinne kotisuomeen Rikun ja Antin Martti –paapan johdosta. Voimia.