Osa 30: Melbourne 16.3.2008

Maanantai 10.3.2008

Epämiellyttävällä tavalla hierova sänkyni lakkasi operoimasta kolmen aikaan aamuyöstä, ja sain unen päästä kunnolla kiinni. Hymy levisi naamalle kun huomasin Ernstin jättäneen mulle pari omenaa sängyn viereen, vastalahjaksi lohesta.

Aamupalalla vastaan tuli Esa, johon eilen pikaisesti törmäsin. Mies kertoi tulleensa Uuteen Seelantiin hyvin pitkälti samalla meiningillä kuin minäkin, mutta oli keskittynyt ensimmäisinä kuukausinaan lähinnä reissaamiseen. Kalamies oli saanut seurakseen kolmen norjalaismiehen remmin, ja nyt he saapuivat hostellille paistelemaan saaliitaan. Istuin samaan pöytään ja turisimme koko aamupäivän samalla kun herrat valmistivat kalaa grillissä. Esa on lääketieteen opiskelija Kuopiosta, tosin syntyisin Nurmosta. Norskipojat olivat lapsuudentovereita Bergenistä. Jutunjuurta löytyi monenmoista, mutta poikia puhututti varsinkin heidän juuri suorittamansa valtava keinubenji –hyppy. Kadehduttaa. Lupasin Lillylle mennä tarkastelemaan karkkikauppaa ennen lähtöäni Queenstownista. Suuntasin siis keskustaan.

Pienen haun päälle pieni soppi löytyikin, ja totesin heti ettei tää olisi ollut hyvä työpaikka mulle. Olisin sairastunut diabetekseen viikossa, niin hyviä kotitekoisia karkkilaatuja oli soppi pullollaan. Liikkeessä olivat myös eiliseltä tuttu saksalais-espanjalainen parivaljakko. Lilly tarjosi meille maistiaisia monesta eri karkkilaadusta, toinen toistaan parempia. Pojat suuntasivat kirpparille, itse jäin liikkeeseen tutkimaan mitä sitä ostaisi autoon mukaan. Lillyllä ei ollut kauhea kiire ja ehdimme sopimaan että jos hän lähtee pohjoiseen ennen toukokuuta, on kovin tervetullut poikkeamaan Portagessa. Vakio Facebook –kontaktien vaihto ja loikkasin autoon. Sisko tahtoi jäädä, mutta moottoritie on kuuma.

Tie joka johtaa länsirannikolle oli luonteeltaan heti ihan erilainen mitä olin reissulla nähnyt. Se lähti nousemaan todella jyrkästi, joka hiukan jännitti tällä jotakuinkin vajaasti käyvällä Toyotalla ajaessa. Pääsin lopulta rinteen päälle josta aukesi mainiot näkymät Queenstownin ympäristöön (http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=77676796 ja http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=77676534 ). Ei nousu tähän toki loppunut, ja radiokanavatkin tuntuivat katoavan. Interesting.

Sitten, lopulta päästyäni ensimmäisen rinteen päälle, edessäni oli kyltti joka kertoi seuraavan neljänkymmenen kilometrin olevan alamäkeä. Tässä vaiheessa taloudellista ajoahan olisi sammuttaa auto ja rullata alas puoli tuntia. Ihan käsittämättömiä maisemia.

Se, miten monenlaista maastotyyppiä ja luonnonilmiötä näin seuraavien tuntien ajomatkan aikana taitaa välittyä parhaiten kuvina. Hiljaiseksi vetää (http://irc-galleria.net/archive.php?nick=Salmonella&image_id=77677160).

Illan hämärtyessä saavuin lopulta rannikolle. Bensa oli todella lähellä loppumistaan, ja navigaattori ei luvannut huolto-asemia lähimaastossa. Kovalla uskolla sitä oli pakko jatkaa, vaikka ollut näkynyt yhtään tankkauspistettä 150 kilometriin. Pakkohan sitä oli kysyä neuvoa jo, kun neula oli punaisella. Paikallinen vanhempi herra rauhoitteli kertoen että lähin korttitankkauspiste on kolmen kilometrin päässä.

Olin kohtuullisen tyytyväinen siihen, miten tiukasti olin pitänyt budjetistani kiinni tähän asti. Päivässä ei ollut paljoa kymmentä dollaria enempää haaskaantunut, ellei näitä bensakustannuksia oteta huomioon.

Ajoin pimeydessä vielä sen verran että ensimmäinen lepostoppi tuli vastaan. En jaksanut välittää isosta ”no camping” –kyltistä, vaan vetäydyin sykkyrälle ja nukahdin.

P.S. Tätä kirjoittaessani teen lähtöä Melbournesta. Otan kiinni blogin tässä lähipäivinä, kun nettiyhteys on helpommin näppien ulottuvilla. Onnea Jalaksen pojille jotka nostivat joukkueen divaritason ylemmä!