Osa 1: Hong Kongin lentokenttä 29.1.2008

Maanantai 28.1.2008

Voi Tsiisus.

Viis tuntia junas, viistoista tuntia konees, ja täällä ollaan. Kerron tällä tavalla hyvin lyhyesti nyt mikä on meininki kun tässä koneessa on akkua kovin rajallisesti enää jäljellä. Ja tätähän ei latailla ennenku mun laukku tulee Lontoosta. Illalla. Ei tässä, mukava meininki ja kaupungille lähdössä.

Mutta nätistä kelistä ei tällä kertaa tietoakaan, kymmenen astetta ja sateista. Kauheen kohteliasta porukkaa muuten, nämä. Tullijonossa nauroin ku mä olin kaikkia vähintään sen yhden pään pitempi.

Miksikö oon täällä nyt laukutta? Finnair tuseeras jo pelkän liikkeelle lähdön kanssa tunnin ja sitten luonnollisesti kun odotellaan maailman ruuhkaisimmalle lentokentälle laskeutumislupaa niin meitsi meinas repiä pelihousunsa. Viljanmaan Klaus mulle just edellisviikolla sano että puolitoista tuntia on Heathrowlla semmonen minimi millä ehtii jatkolennolle ja ehkä saa kamansa mukaan. Mulla oli puoli tuntia aikaa, ja kauheeta munaravia juoksin koneeseen. Just ehdin portista sisään. Eli tiesin jo Lontoosta lähtiessä ettei ne mitenkään mun laukkua saanu siihen koneeseen. Onneks kaikki oleellinen on mukana, ja huomisaamuna tulee muutenkin palattua tänne kun lähtee Ausseihin.

Olipa muuten kinuskien lentoyhtiöllä mieletön kone! Mahoton jumbojetti jossa oli mielettömät safkat, jokasella oma näyttö penkissä josta sai valita 50 leffasta mieleisensä ja kaiken maailman muutaki sälää. Ja näin ensimmäisen kiinalaissyntyisen homoseksuaalin, avartavaa sinänsä.
Lentoisäntä, nääs. Yritin avata näppärää dialogia aiheesta vieressä istuneen aussitytön kanssa, mutta se vaan varmaan ajatteli että millanen kaveri avaa tollasella repliikillä.

Eli hyvällä meiningillä, hell yeah. Oli tullu kauhee läjä mailia missä ihmiset murehti kaikenlaisia työjuttuja. Kyllä mä niitä täältäkin pystyn tekemään, uskokaa pois :) Nyt, tutustumaan Hong Kongin keskustaan. Arrividerci.