Osa 11: Juna Philadelphian ja New Yorkin välillä 12.10.2007

Torstai 11.10.2007 – Perjantai 12.10.2007

Olipa taas natiseva sänky. Nyt olin pahoillani kaikkien muitten nukkujien puolesta, kun jokainen liikkeeni kuului 20 muulle tilassa nukkuville. Nousin jo kahdeksan aikaan, hostellilla oli iloisena yllätyksenä ilmaiset kahvit ja teet majoittujille.

Lydia tervehti pirteästi alhaalla, ja myöhään edellisenä iltana huumepoliisiksi tunnustautunut Rudi kömpi myös alas. Ennen kaupungille lähtemistään mies pyysi että lähtisimme parille oluelle myöhemmin illalla. En kieltäytynyt, miksei nyt viimeisen illan kunniaksi.

Kirjoiteltuani edellisen päivän tapahtumat blogiin, astuin ulos hostellista hassulle pikku kujalle jonka nimi on bank street. Käännyin siltä seisomalta hakemaan takin, josta Lydia oli jo yrittänyt varoitellakin – syksy oli seurannut mua tänne, ei auta. Oli kolea, pilvinen päivä. Lydia suositteli mulle aamupalan nappaamiseen Miss K’s –nimistä ravintelia nurkan takana, ja hyvän paahtis-kananmuna-pekoni –setin tarjosivatkin. Täällä kaikki kysyvät muuten että mistä mä oon, ihan joka kassalla ja palvelupisteessä. ”Where’s the accent from, hon?” kysyi myös Marge Simpsonin näköinen miellyttävä rouva. Tai neiti, jos ravintolan nimeen on luottamista. New Yorkissa kellään ei tunnu olevan aikaa moiseen, mutta ihan täällä Philadelhian ytimessä asiakaspalveluun ja ystävällisyyteen sitä tuntuu löytyvän. Mukavaa sinänsä.

Mutta tutustutaanpa Springsteenin Nummelaan hiukan.

Hostellini sijaitsee ihan Philadelphian vanhan kaupungin ytimessä, joten päätin tsekata maan syntyperiä hiukan. Ei mua nyt ihan mahdottomasti kiinnostanut minne kukin perustuslain ja itsenäisyydenjulistuksen allekirjoittanut valtiomies oli haudattu, mutta miehistä joita tunnistin - Washington, Penn, Jefferson ja etenkin Philadelphian ”oma poika”, Benjamin Franklin – oli mielenkiintoista lukea. Alueelta löytyi mm. Philadelphian vanha kaupungintalo (http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=68481831). Ihan sen vieressä oli Liberty Bell, joka on yksi täkäläisten tärkeimmistä itsenäisyyden symboleista. Se oli valtavan pleksilasin takana, eikä pihalla ollenkaan niinkuin olin leffoista käsittänyt.

Tepastelin poikkeamaan Benjamin Franklinin haudalla viereisellä hautuumaalla, jonne oli haudattu monia muitakin silmäätekeviä. Franklinin hauta on kouluryhmien pysähdyspaikka, ja nytkin siinä oli rasittavan oloinen rasavillilauma. Kiertueopas kertoi Franklinista ja siitä ketä kaikkia muita sukuhautaan oli kuopattu. Lapset kysyivät miksi haudalla oli niin valtavasti kolikkoja, johon vastaus oli ”a penny saved is a penny earned”(http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=68482331) . Jäin hetkeksi yksin Benjamin Franklinin kanssa, ja lopulta poistuin ränsistyneen oloiselta hautausmaalta.

Eastern Staten kuuluisa vankila on Philadelphian keskustan kupeessa. Itse olen kuullut vankilasta moneen otteeseen, mutta yleensä lähinnä viittauksessa että se on yksi maailman pelottavimmista paikoista. 70 –luvulla suljettu vankila rakennettiin ajatuksella, että pahin rangaistus on totaalinen eristyminen muista, jopa muista vangeista. Siellä on seonnut aika moni. Al Caponekin oli Eastern Statessa aikanaan. Sinne lähti busseja, mutta en raaskinut haaskata ainutta päivääni pimeässä vankilarakennuksessa. Suosittelen tsekkaamaan kotisivun kuitenkin. Nyt kun halloween on lähellä siellä järjestetään yön yli kestäviä ”kestääkö kantti” –iltamia. http://www.easternstate.org/

Philadelphian metroverkko olikin lopuksi paljon simppelimpi kuin miltä aluksi vaikutti. Toinen metrolinja kulkee itä-länsi –akselilla Market Streetin alla, toinen pohjoinen-etelä –linjalla Broad Streetin alla. Linjat kohtaavat kaupungintalon alla. Ei paha. Pohjois-Philly on ilmeisesti aika pahaa seutua, Lydia uskalsi mennä niinkin pitkälle kuin kutsua sitä suoranaiseksi getoksi. Itse suuntasin länteen, koska Pet Shop Boys käski. Kaupungintalon lähellä on pikku puistonpala nimeltä Love park. Aww. Sen vieressä oli holokausti –muistomerkki joka oli niin pysäyttävä teos että sitä piti jäädä katselemaan. Puistattavaa kamaa.

Jäin näpsimään kuvia Ben Franklin Drivella sijaitsevasta suihkulähteestä (http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=68481469 ), ja oikein ihmettelin kuinka pitkälle se roiskii vettä. Fiksuna jätkänä en tajunnut että se vesi tuli taivaalta, ja pian sitä tuli paljon. Juoksin läpimärkänä vieressä olevalle Benjamin Franklin (näkeekö joku jonkinlaisen kaavan?) Museum of Technologyyn, jossa ilmeisesti piti oleman myös planetaario. Ostin lipun kun ei pihallakaan kauheasti voinut tehdä. Rakennuksessa oli myös Imax –teatteri, mutta nyt en edes minä voinut perustella leffan katsomista itselleni.

Museo oli hauska, kolmikerroksinen kokonaisuus jossa oli paljon nähtävää lapsille. Kaikkia luonnontieteisiin ja tähtitieteisiin sekä ihmiseen liittyviä asioita lähestyttiin esimerkkien, erilaisten laitteitten ja videoitten avulla. Jos lapset viihtyvät, niin tottakai minäkin.

Benjamin Franklin oli eräänlainen Amerikan Spede Pasanen, tai Leonardo Da Vinci. Jotain siltä väliltä. Mies toki on tunnettu siitä, miten hän maan itsenäisyyden aikaan luonnosteli perustuslakia ja neuvotteli eurooppalaisten kanssa kaupankäynnistä, mutta hän oli myös eräänlainen tiedemies (hän itse ei suostunut myöntämään moista, nimitti itseään ”kiinnostuneeksi yksilöksi”). Legendoja ja tarinoita siitä, mitä kaikkea Franklin keksi, riittää aika paljon. Mutta melko kiistattomasti on todistettu että hän keksi kaksiteholasit, kehitti jonkinlaisen oman takkaviritelmän ja omituisen oloisen lasisoittimen, jonka nimeä en muista. Mies viihtyi vedessä, ja kehitti pelastusliivin (korkkia kankaan sisään) ja uimaräpylät. Kyllä, Benjamin Franklin keksi uimaräpylät. Onhan se aika äijä.

Hengailin museossa muutaman tunnin, ja kävin katsastamassa 45 minuuttia kestävän esittelyn yötaivaasta kupoliteatterissa. Hienon näköistä, mutta nukahdin.

Sade oli lakannut kun ulostauduin. Menin hortoilemaan eteläisen Philadelphian kauppakaduille muutamaksi tunniksi, etsien samalla ruokapaikkaa. Oikein miellyttävää seutua (http://irc-galleria.net/view.php?nick=Salmonella&image_id=68481617) Intialainen buffet –paikka näytti hyvältä, ikkunassa näkyvät valtavat printit annoksista näyttivät herkulliselta. Jostain syystä paikka oli tyhjä. Maksoin 7 dollaria ja nappasin lautasen täyteen. Vasta kun laitoin ruokaa suuhun, juntti tajusi että tää oli vegepaikka. Mutta voi hidulaisten pyhä lehmä sentään että oli hyvää! En ollut oman ruokailuni aikana edes ainut lihansyöjä joka eksyi mestoille. Ikävä oli vain huomata kuinka moni kääntyi kannoiltaan kun tajusi ison kyltin ruokien takana, ”Veggie only”.

Astelin myös omituisen oloiseen liikkeeseen, jossa oli myynnissä vain kallista elektroniikkaa ja vanhoja vhs –videoita. Keskellä liikettä oli valtava sermi, jonka takana olivat kaikki asiakkaat. Sitten selvisi, että siellä oli myös kaikki ne pornodvd:t, jonka takia ne asiakkaat olivat siellä.

Palasin hostellille jalan, ja jututin Lydiaa hetkisen. Myös Rudi tippui paikalle, ja suuntasimme suihkun kautta yöelämään. Viereisessä baarissa tarjoiltiin 300 eri olutmerkkiä, joita lähdimme rohkeasti kokeilemaan. Aika makoisia olivat nämä belgialaismaltaiset, mutta hyviä myös. Ja ne kilahti päähän niin maan perkeleesti. Siinä sitten tapettiin ilta puhuen sveitsiläisen huumepoliisin arjesta... ja naisista. Mikäpä humalainen keskustelu nyt ei niihin päätyisi. Viereisessä yökerhossa viihdyimme loppuillan, ja mulla oli flaksin käyminen tosi lähellä kun yksi nainen melkein katsoi muhun päin. Mä en edes tajunnut kuinka humalassa olin kun palasin hostellille ja ystävällisen oloinen Andrew Wisconsinsista haastoi mut biljardimatsiin. Löin puolet hudeiksi, mutta voitin silti. Se oli niin huono.

Andrew oli viettänyt kaksi vuotta Kazakstanissa syystä jota en enää muista, mutta tiesi yllättävän paljon suomesta – se, mitä hän tiesi, en sitäkään muista. Rojahdin sänkyyn, ja viereisessä punkassa samassa lyönnissä olleen Rudin kanssa vaihdoimme puhelinnumeroita, sveitsin vierailua varten. Sveitsissähän pelataan futiksen EM ensi vuonna, ja vannoin Suomen päästessä kisoihin vierailevani. Onneksi se ei tiedä Suomen futiksen tasosta.

Nyt istun junassa, krapulaisena kuin mikäkin. New York on jalkojeni alla ihan tuota pikaa. Newarkin kuuluttivat juuri olevan seuraavan pysäkin. Lento lähtee kello 17:55, ja ennen sitä pitää vielä käydä syömässä viimeinen ehtoollinen ja poimimassa kamat hostellilta.
On ollut taas terapauttista ja mukavaa kirjoitella melkein kahden viikon ajan, New York alkaa tuntua jo aika tutulta. Edelleen suosittelen kaikille, ja Philadelphiakin oli tosi mukavan oloinen paikka pyrähdykselläni. Eiköhän tänne tule palattua ensi vuonna. Until then, good night and good luck.