Osa 7: New York 7.10.2007

Lauantai 6.10.2007-Sunnuntai 7.10.2007

Sirpan viimeistä kokonaista päivää isossa omenassa lähdettiin viettämään tutuissa merkeissä. Aamupalaa lähdimme kuitenkin etsimään tällä kertaa lähikaduilta, ja siihen mahdollisuuden tarjosi lopulta Broadway Bagel –nimellä kulkeva ravintola.

Sirpa halusi maistaa kerranki jenkkiläisiä pannukakkuja, ja sellaiset sitten leipien ja kahvin lisäksi tilattiin. Onneksi ne ei kuitenkaa kipannu sitä siirappia niille. Mansikoita pannareitten päällä, nams. Täytyy myöntää, hyvää oli. Mutta 3 paksua pannaria oli meille kahdellekin jo liikaa, leipien jälkeen. Nälät taltutettuna livahdimme metroon.

Sää oli taas todella lämmin, ja varsinkin metrotunnelit ovat sietämättömän kuumia. Metrot itsessään ovat jopa yli-ilmastoituja, joten tuntuu kuin loikkaisi saunasta pakastimeen. Nykytaiteen museo oli kohteena, ja matkan varrella oli näppärästi Rockefeller Center. Rockefeller Plazan jää oli taas juuri jäädytetty, mutta sää ei tehnyt sillekään hyvää. Silti sinnikkäimmät luistelivat hauraan oloisella jäällä. Kävimme vilkaisemassa NBC:n myymälän (kummipojalle löyty mukavuuksia), ja löysimme itsemme pian nykytaiteen museon aulasta.

Laukut piti jättää Louvren tyylisesti narikkaan, siitä pitivät huolen tiukan oloiset turvamiehet. Näyttelyitä oli taas mahdottomasti, mutta päätimme keskittyä maalaustaiteeseen. Vastaan tuli paljon Picasson töitä (esim. http://moma.org/collection/browse_results.php?criteria=O%3ADE%3AI%3A5%7CG%3AHO%3AE%3A1&page_number=17&template_id=1&sort_order=1), muita mitä taidemaallikko tunnisti olivat Pollock, Van Gogh (http://moma.org/collection/browse_results.php?object_id=79802), Matisse, Chagall, Warhol, sekä Salvador Dali. Ikävä kyllä varmaankin museon tunnetuin teos, Dalin ”Muiston Pysyvyys” (http://moma.org/collection/browse_results.php?criteria=O%3ADE%3AI%3A5%7CG%3AHO%3AE%3A1&page_number=48&template_id=1&sort_order=1) oli lainassa Lontoolaisilla paskiaisilla.

Halusin kovasti näyttää Sirpalle Washington Square parkin, ja sinne sitten pyrähdimmekin. Puistossa oli käynnissä omituinen katusirkusesitys, jossa kaveri näytti miten pitkälle pystyy liukumaan päälaellaan. Kyllä, päälaellaan.

Rakkahin isoveljeni oli vinkannut mulle mistä se Games Workshop löytyy, josta sen Talismanin pitäisi löytyä. Pienellä hakemisella liike löytyikin, mutta asteen nörtähtävällä myyjäpojalla oli mulle huonoja uutisia. Hän ei tiennyt myykö Manhattanilla peliä kukaan, mutta ei ainakaan Games Workshop. Hän antoi mulle vinkin että 33. kadulla on sellainen liike kuin ”The Compleat Stra..”

Jepjep. Sälli yritti saada mua vielä ostamaan startteripakkauksen Warhammerista, mutta kohteliaasti kieltäydyttyäni palasimme kadulle. Sirpa ihastui korvispariin, jonka bongasi katumyyjällä. Pienen myyntipuheen jälkeen oravannahka vaihtoi omistajaa. Niin, oravista puheenollen Washington Square Parkissa oli todella kesyjä, JA ISOJA oravia. Niitä piti pällistellä hetken, ja kuunnella hälinää puistossa joka on lähimpänä New Yorkin yliopistoa (NYU).

Sirpaa ei todellakaan napannut enää mennä kanssani katsomaan löytyykö jostain fantasiapeliliikkeestä sitä-ja-tätä lautapeliä, joten likka poistui hostellille. Lauantairuuhkat keskikaupungilla, herkkua.

Compleat Strategistin kassaneiti tiesi heti mistä puhuin, ja siinä se peli sitten oli. Kyllä sitä haettiinkin. Herranisä että tätä nördekamaa onkin täällä. Kävi mielessä että pitäiskö ostaa ylimääräinen matkalaukku ja ihan vain täyttää fantasialiikkeen halvalla kamalla. Sitä en kuitenkaa lähteny tekemään. Nyt kun itsestään jo pellen oli tehnyt (kuljin fantasia-roolipeli –liikkeen ison ostoskassin kanssa Manhattanilla), ei ollut enää paljoa hävittävää. Menin siis Midtown Comics –sarjiskauppaan 39. kadulla.

Mun jalat oli taas vähän liian loppu perusteelliseen selailuun. Nevikselle tekis mieli ostaa joku sarjis, mutta en sokkona viittiny lähtee. Sanotaan nyt että täällä on kaikki mahdollinen mitä siltä puolelta haluaa. Jos joku lukee tämän joka näkee Neviksen, pyytäkää sen laittaan mulle tekstari mikä sarjis olis kova. Itelle löysin t-paidan.

Kävin myös Madison Square Gardenilla vilkaisemassa paitojen hinnat Elepälle. Ei ne halpoja oo, mutta kurssin huomioonottaen ehkä nyt kannattais ostaa. Halvin nimellä varustettu paita oli 185 dollaria (130,7 eur). Aito paita oli jotain 340 dollaria (240 eur). Siis aitoaito. Modell’s myy paitaa n. 100 dollarilla (70,6 eur), ja nimellä varustettu tais olla 125 dollaria (88,75). Jos Marko luet tämän, laita mulle koodia mitä teen. Modell’sis oli vain Chris Druryn nimellä varustettu paita, Gardenilla ne mallit oli Messier, Leetch ja Gretzky. Tikkasen nimenkin voi teettää paitaan, silloin kokonaiskustannus olisi n. 200 dollaria (141 eur). Oon kaupungissa perjantaihin asti, varmaankin ehtisi teettää.

Palasin hostelille, jossa tapasin Sirpan istuskelemassa yhteistiloissa. Liityin seuraan, ja pian mukaamme liittyi Brittiläinen sälli joka on yksi kämppiksistäni. Tää kaveri oli jutellut mulle pariinkin otteeseen ja vaikuttaa jotenkin rasittavan... innokkaalta. Nyt ruvettiin sitten höpisemään oikein kunnolla, kaveri kertoi vähän taustojaan. Oli kuudetta kertaa New Yorkissa, matkustelee ilmeisesti ihan mahdottomasti, töittensäkin puolesta. Brittiläisen sijoituspankin it –henkilö ilmeisesti. Jotenkin raskas, vaikea selittää. Tais yrittää iskeä Sirpaa, pikku räkänaama. Kyseli Suomen nähtävyyksistä, mutta oli tainnut jo löytää mieleisensä.

Lähdimme syöpöttelypaikkaa etsimään, ja esitin että tsekittäis sitä lower west sidea, johon olin Daily Show’sta poistuessani ihastunut. Columbus Circlen metropysäkiltä ei tarvinnut kauhean kauas harhailla, kun löysimme mukavan oloisen, kadunkulmassa sijaitsevan Morning View Restaurantin.

Sirpa otti pelkät ranskikset, mutta joutui kärsimään todellisesta annoskateudesta, kun mun ruoka saapui pöytään. Juustokuorrutettua vasikan filettä, pastalla ja mielettömän hyvällä salaattisetillä varustettuna.

Aika koukkimiseksi sen tytön päivällinen sitten menikin, ja ärähdin aina kun se kävin mun lautasella. Ei se edes paljoa käynyt. Sirpaa huoletti kovasti huomisen metromatka, mutta lohdutin sitä kertomalla että ihan varmasti törmäisimme suomalaissälleihin, joihin olin hostellilla jo aiemmin osunut sattumalta. Herrojen lento lähtisi myös huomenna, ja lupasivat lyöttäytyä Sirpan matkaan. Nyt niitä ei vain pariin päivään ollut näkynyt.

Halusin vielä viimeisenä iltana näyttää Brooklyn Bridgen, mutta metroajelustamme tuli toivotonta takkuamista. Alemman Manhattanin metroverkko oli sekaisin, korjaustöistä johtuen, ja luovutimme. 42. kadulle piti vielä mennä tutkimaan krääsäkauppoja, joista Sirpa loput tuliaiset löysikin. Myös Terhin kovasti halajama tuote löytyi. Kyllä nyt on hammashoitoaineita siskon matkalaukussa. Toivottavasti eivät sekota muoviräjähteisiin lentokentällä.

Kun palasimme hostellille, koin tähänastisen New York –historiani ruuhkaisimman metroajelun. Se vaunu oli ihan perkeleen täynnä. Aina kun joku halus hypätä kyydistä, piti kymmenen ihmisen poistua väliaikaisesti ovesta.

Olin ihan vakuuttunut siitä saapuessani, että haluaisin tällä kertaa lähteä myös tutkimaan Philadelphiaa tai Washingtonia. En ollut siitä enää tässä vaiheessa niin vakuuttunut, mutta hostellivaraukseni kyllä tulisi loppumaan keskiviikkona. Kävin varmistamassa asian vastaanotossa, ja olin epäilyksessäni oikeassa: vapaita huoneita ei ainakaan tässä hostellissa enää ollut.

Menimme istumaan hostellin terassille, ja yksi suomalaisista hiihti ohitsemme. Sovimme treffit aamupäiväksi aulaan uloskirjautumisen yhteyteen. Vietimme loppuillan katsellen yhdentekeviä tv-ohjelmia. Mun piti valvoa sen verran myöhään, että ehdin tsekkaamaan SNL:n.

Yö tuli nukuttua sikeästi, mutta yllätyin kun Sirpa ei ollut vielä tullut alas klo 10 aikoihin. Sisko laskeutui vasta yhdentoista aikaan, ja suomalaiskaverit olivatkin jo ulkona odottelemassa. Pikaisten jäähyväisten jälkeen katsoin kun siskoa vietiin jo takaisin kotia kohti.

Hassua.