Osa 16: New York 16.10.2005

Lauantai 15.10 - sunnuntai 16.10.2005

Viimeinen lisays paivakirjaani.

Uskomaton 2 viikkoa takana. 3 paivaa Reykjavikissa, 2 viikkoa New Yorkissa. Laja mahtavia muistoja kotiinvietavaksi, joita summaan lopuksi.

Lauantai 15.10.

Ensimmainen aurinkoinen paiva... yli viikkoon! Olen sattunut New Yorkiin juuri siksi ajanjaksoksi kun kaupunki ja lahialue saavat pahimmat sademaaransa ja tulvansa ikina. Ihan oikeasti. Eika tama sade kylla suomalaiselle tuntunut missaan. Ei mikaan ihme kun taalla vakea lakoaa kun pakkaset iskee. Viemarointi on tassa kaupungissa todella luokatonta, kun jo ensimmaisena sadepaivana kadut tulvivat. Jerseyssa tilanne on todella huono, samoin osissa Long Islandia.

Mutta tama lauantai, viimeinen kokonainen paivani Manhattanilla, oli ihanan aurinkoinen. Menin metrolla Central Parkin etelakarjen asemalle, ja katsoin isointa ihmismaaraa puistossa mita olin tahan asti nahnyt. Ihmiset todella nauttivat upeasta saasta. Kun olin saapunut New Yorkiin 2 viikkoa aikaisemmin, ilma oli todella painostava, nyt se oli yksinkertaisen upea. Paatin suunnata kohti Central Parkin elaintarhaa, ihan yllattaen. Sattumalta tormaan samaiseen Kareniin kadulla, joka opasti ryhmaani NBC:n studioilla yli viikkoa aikaisemmin. Han muistaa minut, ja nauraa kun kerron mitka mittasuhteen Conanin Suomijutut ovat saaneet kotimaassani. Han kertoo olleensa toissa studiolla 11.10. kun Paasonen ja Nurkse olivat sattumalta yleisossa. Ilmeisesti yleisossa oli ollut muitakin suomalaisia, koska olivat ihastuksissaan supisseet Karenille "toi seta juontaa meitin Idolseja!"

Central Parkin elaintarha on mukava lisa valtavan puistoalueen tarjoamiin kohteisiin. Sisaanpaasy maksoi 6 dollaria, ja vastineeksi rahoilleni nain hylkeita, apinoita, trooppisia lintuja, jaakarhuja ja aivan alyttoman huvittavan nakoiset pingviinit. En osannut ajatella muuta kuin Madagasgar -elokuvaa jossa pingviinit olivat aivot elainpaon takana. Osa naista elaimista (jotka nayttavat Joe Pescilta smokissa) seisoivat koko ajan huvittavassa asennossa, kuin olisivat tapittaneet intissa.

Elaintarha kohensi mieltani lisaa, ja suuntasin alemmas Manhattanille ostamaan loput tuliaiset perheelleni. Loysin pari melkoista hittia;)

Metrossa takaisin hostellille illalla tormasin rasittavimpaan ilmioon tahanastisen matkani aikana: joukkoon New Yorkilaisia teineja. Metro on yleensa hiljainen ja hiukan vaivaantunut paikka, paitsi jos joku tuo vauvan vaunuun jolloin lahes kaikkien kasvoille nousee "voi ku lutunen" -hymy. Nama 13-14 -vuotiaat puhuivat niin kimeilla ja rasittavilla aanilla etta mieleni teki nousta pystyyn ja lappaista kaikkia luunapilla otsaan. Aivoihin vain sattuu kun joutuu kuuntelemaan "...and then she was like, you know, and I was like, well, yea, and then they all were pretty, well, like, you know... an iwwas kinda, AWESOME!!" (huomaa etta tama pitaa huutaa mahdollisimman lujaa ja vetaa henkea jokaisen pilkun kohdalla niin etta vaikuttaa etta olet rintauimari joka palaa pinnalle aina valilla vetaisemaan happea).

Hostellille, huoneeseeni paastyani loydan Hessun pakkailemassa laukkujaan. Se perkele on ostanu varmaan 1000 $ tuliaisia, mm. tyokaverilleen joka on niin viehattava etta sita pitaa yrittaa iskea ostamalla sille 200 dollarin palm pilot tuliaisiksi. Aidilleen se oli ostanu piraattiaurinkolasit.

Hyvastelemme, ja mies antaa korttinsa ja pyytaa joskus vierailemaan Brasiliassa. Vastaan: tottakai! Molemmat tiedamme valehtelevamme. Nama tilanteet ovat aina tavallaan haikeita mulle, piti ihmisesta eli ei... siina on jotain niin lopullista. Hoh, ikavahan tota hoopoa tulee.

Sunnuntai 16.10.

Valvottuani lauantaina ihan liian myohaan huomaan etten edes saa unta. Suomeen palaaminen jannittaa enemman kuin alunperin reissuun lahteminen.

Tuskainen yo loppuu kertalaakista kun koko kamppani paattaa ruveta yhta aikaa pakkaamaan. Nousen itsekin suihkuun, ja lompsin alas. Morjenstan jo tutuksi tullutta henkilokuntaa viimeista kertaa ja tilaan 14 kertaa "small regular coffeen".

Edessa on muutaman tunnin odottelu. Odotan myos soittoa Suomesta, silla lupasin jutella englanninkieliselle, ihan mielenkiintoiselta vaikuttavalle nettiradiolle Conan -kokemuksestani paikallista aikaa kolmelta jonka jalkeen tarkoitus on lahtea lentokentalle.

Radio Free Finland (www.radiofreefinland.net, www.finlandforthought.net) soitti ja juttelimme kyseisen kanavan toimittajan, Philin kanssa mukavia 15 minuuttia. Hauska kotimaassa sitten kuunnella klippi jalkeenpain. Nyt kohti lentokenttaa. Koti kutsuu!

Tahan alkaa olla sopiva lopettaa paivakirjani. Tuskinpa kirjoittelen enaa ikina nain paljoa 2 viikon aikana, ei kirjoittaminen koskaan leipalajini ole ollutkaan. Mutta mahtavaa etta jotkut ovat jaksaneet lukea hourimistani.

Listaan kokemukseni matkaltani top 5 -listaan, johon taman paatan.

5: Reykjavikin ihmiset ja ilmapiiri

Kavele pienen Reykjavikin kauppakadulla keskiyolla ja naet millainen kulttuuri tama on. Kovin erilainen kuin itse odotin. Islantilainen nojaa paljon enemman perheyhteisoon kuin suomalainen, katukuva muistutti yllattavasti esimerkiksi italialaista. Mahtava pieni kaupunki, kunpa olisi ollut enemman aikaa. Kallis kuitenkin kuin mika.

4: Madison Square Garden, kauden 05 avaus

Miettikaa nyt mika tuuri, olla paikalla kun latka palaa New Yorkiin. Nahda Koivu pelaamassa Montrealille, haistaa Gardenin legendaarinen ilma... uskomattoman hieno kokemus.

3: Broadway

Kaikki upeita elamyksia, Spamalot, One man Star Wars ja Leijonakuningas. Menkaa katsomaan mika tahansa naista jos olette yhtaan omituisia, lapsellisia tai nortteja. Mina olen kaikkia kolmea ja rakastuin Broadwayhyn.

2: Late Night with Conan O'Brien

Oli miten oli, tuuriahan mulla oli perkeleesti kun satuin olemaan paikalla kun Conan teki "Suomi-spesiaalinsa". Oli aivan mahtava kokemus nahda ohjelma yleisona ja jopa vaihtaa muutama sana itsensa hostin ja kasikirjoittajan kanssa. Suosittelen kaikille NY:n matkaajille vierailua NBC:lle, pitavat meita kuin kukkaa kammenella siella.

1: New York, New York

Mika kaupunki, ei amerikkalainen vaan metropoli jossa sulautuvat yhteen kaikki maailman kulttuurit. Laskin kuulleeni pelkastaan metrossa 2 viikon aikana puhuttavan 27 eri kielta. Noin arvelisin, vaikka en lingvisti olekaan:D New York on 8 miljoonan ihmisen suuri perhe johon mahtuu kaikkea. Toykeita ja mukavia ihmisia, itse tormasin lahinna mukaviin. Kun kadulla kysyn neuvoa, kaikki auttoivat. Jos ikina mietit tanne tulemista, ala mieti kauaa. Varmasti loputtomasti mahdollisuuksia ei ole.

Kaikkea parasta kaikille, signing out.

-Mikko