Osa 14: New York 14.10.2005

Torstai 13.10.2005

Pelottavaa. Conan -hassakan myota mun blogia oikeasti nyt lukee joku (kiitos vain Iltalehti), ja nyt mulla on paineita...

EI KAI, paskaa ma edelleen kirjotan, enka varmasti katso jalkeenpain onko kirjoitusvirheita.

Torstai. Pihalla on nyt satanut 3-4 paivaa yhtajaksoisesti, ja nyt tama markana olemisen uutuudenviehatys alkaa vaistya. No, ainakin on ollut hyva tekosyy istua vahan enemman koneella. Kaupungille tuli lahdettya ennatyksellisen myohaan, joskus 2 aikaan. Sade saa ihmiset nayttamaan niin kyyryilta ja masentuneilta, etta hetken luulen olevani Helsingissa.

Mutta sitten laskeudun metrotunneliin, ja lahden Sohoon poikkeamaan. Kayn myos kavelemassa Chinatownissa. Istuessani metrossa huomaan jo olevani kuin kuka tahansa New Yorkilainen, joka ei kaanny ihmettelemaan katumuusikkoa tai kerjaajaa... tai korkeita rakennuksia. Kaikkeen turtuu. Olisi mukava tulla jo pian kotiinkin, pakko myontaa :)

Menen katsomaan Empireen Nicholas Cagen Lord of Warin, joka on melko selkeasti asekauppaan kantaa ottava teos. Hirvean omaperainen elokuva, jos olisi uskallettu kasikirjoittaa viela pikkaisen kieroutuneemmin. Ihan ok tallaisenaankin. Sade hiljenee ulkona, silti saan viela liikennevaloissa silmaani sateenvarjosta.

Kello alkaa laheta kahdeksaa, ja suuntaan 42nd streetille katsomaan Leijonakuningas -musikaalia. Tama nyt sitten edustaa sita turistibroadwayta jos jokin. Rasittavan pienet jalkatilat, 2,4 tuntia tassa tilassa saattaisi aiheuttaa kuolion. Yritan kaantya penkissani jotenkin sivuuttain, onneksi olen kaytavan vieressa. Takanani istuvia venalaisnaisia ihan selkeasti ketuttaa se tosiasia etta olen pitka. Keskityn todella paljon olemaan vahan pienempi mutta epaonnistun. Vasyttaa ja vituttaa. En tieda miksi.

No, itse musikaali on ihan hyva. Ovat jopa muuttaneet n. 3 repliikkia alkuperaisesta elokuvasta. Musiikkinumeroita on paljon, nayttelijat ovat Disney -sokeroitettuja. Se on hienoa etta Broadwaylla on naytelma jossa on lahinna mustia nayttelijoita. Muutama melko nerokas toteutusidea hahmoilla, esim Zazu jota operoiva nukkemestari on oma hahmonsa. Samoin Timon. Musiikkinumerot ovat helmia, ja biisit ovat nykyelokuvan klassikoita. Mieli koheni hiukan musikaalin myota.

Raahaan itseni takaisin hostellille, katson teeveesta Lenon ja Conanin. Katson netista montako sataa ihmista ovat kayneet viimeisten tuntien aikana lukemassa tata surullista tekosyyta blogille. Kaveri kertoo Irc -gallerian kautta etta Iltalehden sivuilta on linkki blogiin. Huhhuh. Kun aloin kirjoittamaan tata mietin kiinnostaako omaa aitianikaan.

Hyvaa yota :)

Osa 15 - >